Nyt vain aika lyhyt postaus, sillä yritän ehtiä kerrankin ajoissa nukkumaan. Vain sitä mitä ajattelen juuri nyt: Haluan tietää (ja luokitella, tavallaan) asioita kirjallisuudessa, mutta inhoan kaikki luokitteluja. Kannattaakohan minun opiskella kirjallisuutta? Miksiköhän inhoan luokitteluja? Ajattelen kai, että mikä tahansa luokittelu väheksyy mitä tahansa teosta? Kaikkein paras on luokittelematon, kaikkia määrityksiä pakeneva? Mitä on kirjallisuuden kehittyminen, kielen ja kerronnan uudistuminen - menemistä aina parempaan suuntaan? Tarviiko tällaista edes ajatella?

Pohdin sitä, että keskimmäinen lapsi, nelivuotias, puhuu koko ajan. Aivan koko ajan. Vaikka hetkeksi keskityn johonkin muuhun, käyn eri huoneessa, hän jatkaa puhettaan. Ajatteleeko hän, että jos hän vaikenee, unohdan hänet ja hän putoaa tyhjyyteen?

Eläimillä (joillakin) on toisinaan luppoaikaa, ne paistattelevat päivää. Meillä pakastin on tällainen, se köllöttelee nurkassa, josta otan kohta pois taulun, jossa on kuva tikuista tehdystä (ei kiinnosta onko se postmoderni) ovaalista linnunpesä keltainen pelto taustanaan ja johon kiinnitetään hyllyt, joihin voin laittaa kirjat ja paperit ruokapöydältä ja leipälaatikosta.