Olen feikki-invalidi, pyörätuoli on kuvitteellinen. En liiku, minulle tuodaan kirjat kirjastosta, ruuat kaupasta. Fyysinen sijaintini on tässä, liikkumattomuus ei haittaa, jäidenlähdön aikaan murskautuu kuitenkin. Ikkunasta näen kaiken tarpeellisen, päässä oleva kiinnittyy mihin tahansa, lapsuus kuusen ylös kaartuviin oksiin. Valkea kattonäkymä muistuttaa hylätystä kesähotellin pihasta uima-altaineen Ahvenanmaalla. Joulumarkkinoista, kojuista täynnä leivonnaisia ja pähkinöitä jossain Saksassa, hanhista lieassa nimilaput kaulassa. Vanhanaikaisia nimiä, pataan laitettavaksi.
Kirjoittaminen on väliin menemistä, väliin, mikä ei näy, tai ylöspäin, sisäänpäin, katsomista sieltä käsin. Seljan lehdet ovat kauniita kohmeisina. Käpristyneitä, ruskehtavia. Huurrekiteet niissä ovat pitkän varren päässä. Lehtien suonet katkeavat helposti koskiessa. Eikö se ole kuolema?
Kylmän voima on valtava, koska se saa kaiken jäähtymään. Annetut olosuhteet. Talvihorros. Männystä myrsky taittoi oksan, ääni oli ratkeamista, repeämistä, särkymistä. Ja kun oksa putosi maahan, kuului kumea tömähdys, aivan kuin maan pinta olisi kova vain pinnaltaan, kuoren alla on pehmeää.