Vauvapoika roikkuu oksan alapuolella roikkuen siinä käsillään ja jaloillaan kuin laiskiainen ja ilmassa tuntuu vieno kakan tuoksu. Olemme pihalla ja lumi tuoksuu ja tuntuu keväältä, seasonblending, kaikki vuodenajat ovat aina. Nauran vauvapojan puheelle, miten tavut menevät sekaisin: Stop! on hänellä Pots! Hän näkee maassa kepin: Pekki! Hän huutaa Ma dulla, ma dulla! (haluan tulla). Hermoimpulssi aivoista käsiin menee kiireettä, kun pelaamme palloa, hän ei saa kiinni, hän on toivoton tapaus, mutta tekee hienoa puolustustyötä jalat harallaan tanssien. Hän on joo-joo-mies: hokee isoveljiltä opittua Joo-joo-hokemaa, vaikka vastaakin kaikkeen ensin Ei.

Kunpa joku ilta voisin nukahtaa ajattelematta: "... mikä show!" Mutta enkö muka tykkää tästä, non-stop-bileet laivalla jo kuudetta vuotta. Ainahan kupin voi täyttää uudelleen ja käydä ihailemassa jäävuoria. Kyllä tykkään. Laivat ovat insinöörityön taidonnäytteitä. Unsinkable. Isoisälläni oli lippu Titanicille, mutta hän perui matkansa. Mutta tämä laiva ei ole Titanic vaan ruotsinristeily teemalla 70's Disco Beat. Lapsenvahti on valkoinen kuin palaamme, ei olisi kannattanut laittaa lastenrokkia soimaan, hän sanoo. Tauluja on pudonnut seiniltä. Nelivuotias filosofikin oli riehaantunut niin, että on hakenut hammasmukilla vettä vessasta ja roiskinut sitä muitten päälle. Ehkä rauhoittaakseen tilannetta, ajattelen myöhemmin. Tuletko toistekin, mies kysyy varovasti lapsenvahdilta. Hänen jännityksensä laukeaa, ja hän katsoo ensimmäistä kertaa suoraan meihin, valoisasti ja sanoo: Voin tullakin, oli oikeastaan aika mukavaa. Mies lähtee viemään tyttöä autolla kotiin, mutta sitä ennen vilkaisemme nukkuvia lapsia.

Sängyissään ja unessa, he ovat tyyniä. He nukkuvat lämpiminä ja pehmoisina. Tällaisia ilmeitä näkee heillä vain öisin. Keskimmäisellä on yllään punainen nuken kerrasto. "Hän sanoi, että se on hänen yöpukunsa", supattaa lapsenvahti. "Ei se mitään", vastaan. Trikookerrasto on ison nuken kokoa, vyötäröllä näkyy paljasta pulleaa massua kymmenen senttiä, napit ovat kiinni, mutta venyneet äärirajoilleen, joka välistä pilkistää valkoista ihoa. Irvokas näky, mutta peittelen hänet, ja ymmärrän, hän haluaa olla vielä vauva.