Näin unta, jossa menin lääkärille (lääkäriunet ovat suosikkejani!) yskän ja flunssan takia. Sairaala oli suuri kompleksi, isossa siistissä kaupungissa, mahd. arabimaissa. Menin sinne jonkun lapseni kanssa, en muista kuka heistä oli mukana. Lääkäri oli nainen, lihava, ja hän käski minun istua pienelle jakkaralle eteensä ja avata suuni. Sitten huomasin, että hän laittoi sisälleni kameran ja kuva tuli tv-ruudulle, ja se oli kaunista ja värikästä kuin korallimetsää, vaaleanvihreitä bakteeripallosia, punakeltaisia levämäisiä rihmastoja, kuvia keuhkoista ja kurkusta. Minulla oli angiina tai tuberkuloosi. Välillä tv:stä tuli lasten piirrettyjä, välillä kuvaa sisältäni, ne vaihtelivat koko ajan, lopulta ei tiennyt kumpaa se oli. Lapseni katsoi tv:tä koko ajan ja hän rupesi kitisemään aina kun kuva tuli sisältäni. Lääkäri kirjoitti vahvoja antibiootteja.

Unien kuvailu on hankalaa, yritän kertoa sen niin kuin minä sen näin, mutta olen itse vielä siinä osallisena, for god's sake, kerronta fokalisoituu minun kauttani, ja olen vielä unen päähenkilökin ja minun pitäisi muistaa, miltä tarkkaan ottaen päähenkilöstä tuntui juuri tuolloin.

Eilinen oli niin rankka päivä (tein esseen ja vahdin lapsia), että pidän loppuviikon rentoutusta. Teen lasten kanssa poppareita, katsotaan tv:stä piirrettyjä, pelataan korttia, ei tehdä mitään, mikä ei huvita. Syödään jäätelökakkua, mikä on pakastimessa, leikitään.