Näen sulan reunalla samat linnut, katajien keskellä kivilampaat.
Jää vyöryy tielle valkeina putouksina ja
tie on kieli, käärmeen suussa, reunoilla hampaat.
Olen vain puoliksi täällä,
kuulen vieraan puheessa tutun tavun,
seuraan häntä, mutta ei se ollutkaan kieltäni,
Jos liinavaatteissa on tuoksu, olkoon se tupakan, hien tai kosteuden,
ei puhtauden.
Valkeille hangille tein yksinkertaisen lupauksen: ei.
Jos on leipä, olkoon se puoliksi palanut,
silloin jään, silitän nukkuvan tukkaa.
No comments:
Post a Comment