Hey! Wait! I've got a new complaint (Ei hassumpi päivä)

Kuopus nukkuu tuolla makuuhuoneessa kakat vaipassa, mutta hän oli unessa, kun tulimme retkeltä, en enää raaskinut herättää, koska hän retkahteli sylissä puolelta toiselle.

Aurinkoista oli keskuspuistossa (on siinäkin nimi Espoon keskellä olevalle isolle metsälle). Sileät kalliot olivat lämpimät, maassa kuivaa kaarnaa, sammal oli vielä märkää. Paistoimme makkaraa, lekottelimme auringossa. Taivas oli todella sininen. Valtavasti leppäkerttuja taas. Juuri kun saimme keskusteltua siitä, missä leppäkerttujen koti on, löysimme sen. Se oli kallionhalkeamassa, ja siinä niitä oli, pienenpieniä leppäkerttuvauvoja kymmenen vieri vieressä, liimautuneena kallioon kiinni. Yksi oli lähtenyt jo kävelemään, ympärillä hääri kaksi aikuista. Vauvoilla oli vain kaksi pistettä kuoressaan.

Leppoisaa... esikoisen uhoavaa karjuntaa, kaikki hard rock-nuotilla, keskimmäinen puolustautuu esikoista vastaan sopraanokirkumisella, (joka on ehkä vielä pahempaa.. puhdas sävel, mutta silti). En voi sanoa edes, että varsin sopuisaa, ei koskaan ole. Ei koskaan, koko ajan joku ottaa jonkun jota toinen olisi halunnut. Ja kaikki yrittävät saada ääntään kuuluviin yhtäaikaa, karjuvat, kampittavat ja tönivät toisiaan. Mutta sisarusparvessa kasvamisesta on hyötyä, niin ainakin haluan uskoa, oppii jakamaan, pitämään puoliaan, selviytymään. Tai tappelemaan. Aina on paikalla joku, jonka kanssa kinastella.

Tänään tulee hyvä elokuva, Werner Herzogin (joka on yksi lempiohjaajiani, muuten) Lasisydän. Kuulosti hyvältä, osa näyttelijöistä hynotisoituina. Nyt katselen kiinnostuneena elokuvien rakennetta, kun teen omaa käsikirjoitustani. Se on kyllä lähtenyt liian realistisille urille, täytyy saada se jotenkin takaisiin uomiinsa, mihin se kuuluu.