Tein matkavalmisteluja, kun lähdemme lauantaina matkaan. Hain varastosta matkalaukun ja totesimme, ettei sitä saa auki. Se on pantu numerokoodilla lukkoon, ja mikäköhän se koodi mahtoi silloin kaksi vuotta sitten olla...? Hieno laukku, muttei lukittuna kovin kätevä, tavaroiden kuljetusta ajatellen. Muita arvoja: hieno koskematon ilmatila. Hyvä istuin. Melko kevyt. Inspiroiva.

Löytyisikö jostakin paperilappu, jonne lukusarja on kirjoitettu?

Tänään olin muutenkin sekaisin. Rupesin pesemään ikkunoita, ja seiniä. Lampun päällä oli valtavasti pölyä. Ikkunasta tuli häiritsevän sellainen, ettei lasia enää huomaa. Jos portti toisaalle on liian huomaamaton, sinne voi luiskahtaa milloin vaan. Eikä tiedä kummassa on.

Sitten pyyhin pölyt keittiön kellosta, ja siitä irtosi luku 12, se kilisi lattialle (kello kuusi on myös pudonnut ja mennyt hukkaan) . Kello näytti oudolta, kahden tunnin pätkä keskellä päivää on liian pitkä ja hahmoton, sinne keskivaiheille voi eksyä. Aikaa hävisi, mutta liimasin numeron paperiliimalla takaisin, kaikki palasi ennalleen. Jos irrottaisi kaikki numerot, ja viisarit. Jättäisi vain sekuntiviisarin. Nyt, miksei yhtä hyvin nyt. Ei, tuntiviisari rauhoittaa. Se sanoo, ei nyt, vielä on aikaa, huomenna, juuri nyt kuuluu tehdä jotakin muuta.

Rauhallisena päivänä, ajattelen maitovalaan tai molekyylin näkökulmasta, jonkun aika ison tai aika pienen, liikkumattoman, sellaisen joka ei tee käsillään mitään. Äiti, ole taas se hainraato. Minussa on kääre, joka on kiinnitetty väkäsillä ja ne väkäset tarttuvat liikkuessa jonnekin maastoon, oksiin ja pensaisiin j a k o k o p a k e t t i a u k e a a ja on auki.

Esikoinen tulee eskarista ja on raivoissaan ja ärtynyt. Miten pystyisin aina olemaan auki, ottamaan syliin? Tänään aamulla herättyäni päätin heti mennä kertomaan hänelle, että hän on tärkeä. Häntä ja ylivilkkautta ei jakseta, ei jaksa kukaan, ei kaverit, opettajat eivätkä vanhemmatkaan. Päätin taas jaksaa. Katsoimme tappajadinosaurusohjelmaa yhdessä makoillen sohvalla. Kestää kauan ennen kuin pääsemme samalle puolelle. Velociraptorilla oli höyhenet, niin ja ihmiselläkin on surkastunut vilkkuluomi, onkohan se joskus ollut samanlainen kuin linnuilla ja krokotiililla, pyyhkäissyt silmän yli.