Minulla on liian pitkät kynnet, koska kynsisakset ovat hukassa. Älä juokse kynsiini, varoitan ohimeneviä lapsia. Eilen kun peittelin esikoista, raapaisin häntä vahingossa otsaan niin että siinä oli aamulla pitkä naarmu. Tänä aamuna harjasin sitten tiiliseinää, kuraroiskeita siitä pois, kynnet lyhenevät. Iltapäivällä otamme poikien kanssa saippuavettä sankoon ja kokeilemme lähtevätkö väriliidun jäljet tiilestä pois.
Tänään leikkasin myös keittön narsissit, kukinnot pois! Ne olivat vanhoja ja lyhensin lehtiäkin, melkein kaikkia, saksilla vain, naps naps. Parvekkeelta tippuivat alas ylimääräiset osat. Se oli julmaa, julmaa teurastusta, leikkauspinnoista roiskui vettä käsilleni, maista sitä , maanitteli kasvi, maista, nuolaise, taste it darling, taste it, it will open something new for your. Katson kirkasta pisaraa kämmenselällä. En nuolaise, en mene lankaan.
Siivoamiseen voin ryhtyä vain jos se tapahtuu ohimennen, varta vasten ryhdyttynä urakka olisi liian raskas. Ikkuna kerrallaan, ja koko homman voi aina jättää. (Ja koti on kaunis kennel.)
Hiiri ei tullut viime yönä, epäilen, että sen takia, koska oli niin kylmä. Päivä oli niin kosteankylmä ja merellisen kalsea, että se pysytteli jossakin lämpimässä kolossa. Tai sillä oli muuta menoa, joku reissu. Tai matinea. Tänään heräsin siihen, kun pikkuiset olivat ottaneet kaapista korppuja ja makaroneja ja niitä rapisi alas portaita. Eväät leviävät, kyllä sillä syötävää riittää.
No comments:
Post a Comment