elokuu

Väsymys liiasta tekemisestä iski, joten päätin jättää kaiken. Eräänä iltana en käynnistänytkään tietokonetta, en kirjoittanutkaan blogsua tai muuta tekstiä, vaan avasin television, mielessäni oli pieni epäilys, että kaiken tämän myötä elämäni menee kankkulan kaivoon ja belsebuubin rämeille, niin kuin menikin sitten: katsoin dokumentin Nevadan bordellit. Söin jotakin iltapalaa ja menin aikanaan nukkumaan.

Kun pojat ovat yökylässä mummulassa, kierrämme miehen kanssa koko järven, parikymmentä kilometriä, pyörällä pienessä sateessa tai mustien pilvien alla, matkalla löytyi kanttarelleja, kehnäsieniä, mustikoita söimme ajaessa suoraan ripukoista. Mustikoita on paljon, samoin juolukoita, ja karpalonraakileita. Näimme mäntykukkia, aika sympaattisia. Lehtivihreättömiä. Vesi tippuu lehtometsissä, vettä nokkuu jokaisen ruohon kärjessä, puun lehdessä. Jäkäläkankaita, kallioita, suota. Rapisevaa kapeaa hiekkatietä, sade ei haittaa. Lehmät laitumella katsovat meitä pystypäisinä, vanhat koirat pehmeine äänineen haukkuvat, ajokoirat kopin katolla, tuo voisi olla kanttarellimaastoa, sanoo mies, ja harppaa taas ojan yli, minä jään katselemaan tummaa valoa, joka tulee sadepilvien läpi, se osuu sammaleen, ja valo metsässä on vihreää, sadepisaroissa kirkasta ja läpinäkyvää. On hauska olla puhumatta. Olen varmasti joskus pitkiä aikoja puhumatta. Kaksinolo on ihanaa, yksinolokin. En ole ollut seitsemään vuoteen lainkaan yksin, lapset ovat aina seurana.

Tuloksena on pussillinen sieniä, matkalla syömme vattuja ja kioskilla on töissä tyttö, jonka näin viimeksi, kun hän oli kaksivuotias.

Keskimmäinen keräsi mökkitien varresta suopursun lehtiä unilääkkeeksi. Vain kuumaa vettä tähän päälle, hän sanoi. Jo pelkkä tuoksu on tarpeeksi, sanoimme hänelle.

Pesimme pyykkiä ensimmäisen kerran koko kesänä, nyt pesukone toimii. Ongelmana on vaan saada ne kuivaksi, kun sataa. Puhtaat vaatteet ovat luksusta. Likaisetkin vaatteet lämmittävät. Sataa lähes päivittäin, mutta kun käytössä on koko päivä, sateetonta aikaa löytyy kyllä.

Kun katsoo ulos, siellä on pilkkopimeää. Elokuu on tulossa. Pelkään syksyssä sitä, että siitä tulee liian uuvuttava. Kaikkea on liikaa, entä jos kaikki todella on liikaa? Elämästä tulee aikataulutettua, millaista se ei ole pitkään aikaan ollut - en voi jäädä valvomaan ja lukemaan kirjaa, on oltava tiettyyn aikaan liikkeellä, kahdeksalta jo työpaikalla. Esikoinen menee kouluun, hänet on vietävä sinne, ainakin aluksi. Ehkä selviän jotenkin.

Ehkä kaikki ratkeaa parhain päin.

Horoskoopissani sanottiin, että alat parantua tänä kesänä, prosessi jatkuu koko kesän. (sairas ämmä)