Olen kirjoittanut niin ahkerasti, että ansaitsen tauon... Käsikirjoituksia lukiessa tekstistä hyppää silmille outoja lauseita. Sellaisia lauseita, jotka yksinään ovat hauskoja tai merkillisiä. Kuten:
Se oli vanha talo, jossa oli ikkunat.
Hän löysi 39-vuotiaana elämäänsä lopulta sisällön, bailatinon.
Hän makaa vapaa-aikoinaan yksin silmät auki pimeässä huoneessa, laihduttaa pientä ylipainoaan eikä suostu puhumaan huolistaan.
Isä kaipaa ihania naisia ja tuo matkalaukullisen pehmoeläimiä.
Näistä tulevat mieleen poikien käyttämät oudot ilmaukset: esikoinen puhuu usein karjaeläimistä ja yksityisistä oppikursseista. Hän lainasi lastenosastolta Toinen Maailmansota-nimisen kirjan. Oli aika hätkähdyttävää nähdä hänen lukevan kirjaa, jonka kannessa on hakaristi. Hän ei osaa vielä lukea (onneksi), mutta pitää panssarivaunujen kuvista.
Kuopus sekoittaa samankuuloiset sanat keskenään, kun hän kavahtaa isoa koiraa, hän huutaa: Se tulee nielaisemaan mua!! (Huom, se vain vähän nielaisee.) Hän tarkoittaa nuolaisemaan.
Kuopus väittää myös kivenkovaan, että linnuilla on viikset jaloissa. Siis siivet selässä. Samalla selvisi myös, miksi kuopus laittaa sandaalit jalkaansa niin kuin laittaa, viiksiksi. Hän haluaa lentää.
Tarina, A, 2 vuotta:
Seepra. (kuolausta) Hmm. Seepra-vauvan haluan. Kalaparvi pärskii valaan vatsassa. Se sylkee ne pois. Se oli ulkona likoomassa se saippua ja käärme tuli hyvääääh, hyvääääh (läähätystä, paljon) se nielas sitä, se meni lääkäriin uiskentelemaan suksilla.
No comments:
Post a Comment