Kirjoittamishuumaa savon sydämessä. Tässä maakunnassa minua viehättävät erityisesti kasviston monilajisuus, kirkkaat vedet, korkeat vuoret, metsäisten vuorten keskeltä kohoavat savut, kuraiset tiet, joita ajellessa kuvittelen eläväni sortovuosia ja passiivista vastarintaa. Ahvenvita, joka kirkkaiden vesien pinnassa ui pitkänä veden mukana. Veden alle näkyy. Silti, täällä sanotaan tiskapöytä ja sankko ja kävellään kankeasti. Eilen olimme kesäteatterissa Saastamoisen vanhassa navetassa ja minä en selvästikään ollut omillani. Piäkallo keskellä kämmentä. (No, Pohjanmaalla oli haittana paska paikallisradiomusiikki (pari viikkoa sitä ja rupeat varmasti tekemään omaa musiikkia) ja etuilevat ihmiset kassajonoissa, aivan kuin ihmisillä olisi palava kiire päästä eroon rahoistaan - minä luovun penneistäni vasta kun kaikki muut vaihtoehdot on kokeiltu.)
Paikallisessa kesäteatterissa istui katsomon sivulla puolivuotias vauva. Aina, kun joku nauroi, vauva nauroi myös hetken päästä, katseli meitä yleisöä sivusilmällä ja nauroi tutti suussa, kuin yhteiselle hyvälle vitsille. Sillä tavalla, että sen pää pysyi paikallaan ja keskivartalo hytkyi, niin kuin joskus lihavilla miehillä. Ellei näytelmä naurattanut, niin vauva nauratti. Lisäksi nauratti se, kun se tuntui nauravan näytelmän vitseille, vaikkei se tietysti niitä voinut ymmärtää. Ja kun vauva katseli näyttämölle, se teki sen koko kehollaan, se oli täysin imeytynyt mukaan puheeseen ja liikkeeseen, kallellaan. Mikään ei olisi voinut viedä sen huomiota näyttämön tapahtumista.
4 comments:
Tiskapöytä ja sankkohan ovat kauniita sanoja. Samoin viitake ja essi (essu). Ja porstua. :) Sitkeyttä ja menestystä kirjoittamistyöhön!
u
Yritin äsken jo kommentoida, mutta tosiaan, kyllä tykkään savon murteestakin. Ja savolaiset ovat luotettavia ja säntillisiä.
Niin, näissä murreasioissahan mennään aika mutulla, sano. Hauskan tuoreesti sanottu savolaisista.
Post a Comment