sekalaisia kotiinpaluumietelmiä

Mökillä taas, ja pihaan mustikanvarpujen sekaan oli putkahdellut uusia kukkia, tuhkakukka on ehkä valkea kurjenkello, katselin sitä kasvikirjasta Savossa miehen lapsuudenkodissa. (Savossa näin väinönputkenkin, vanhan poikamiehen pihassa. Olen etsinyt väinönputkea siitä lähtien kuin luin Olga T:n Alku-kirjan. Ja nyt sen löysin. Se oli hieno näky.)

Kuopiossa kirjoittelin pari päivää yksinäni kaupungissa ja mökkielämän jälkeen se tavallinen asunto tuntui älytalolta. Lämmin ja kylmä vesi, molemmat hanasta, jää- ja viileälaitteet. Laitoin kaikki vaatteeni päältänikin pesukoneeseen, kun sellainen nyt oli lähellä ja kirjoitin romaania. Se lähenteli jo unelmaa, kirjoittamisrauha, yksinolo. Siinä euforiassa kirjoittamani teksti olikin aika hyvää. Romaania pätkä ja käsikirjoitusharjoitus loppuun. Mutta vaikein kirjoitushomma, novelli, jäi vielä kesken. Nyt ymmärrän todella, mitä tarkoittaa se, että usein olennaisinta on se, miten asia sanotaan. Minulla on tarina tai asia (tai tila, tunne), mutta miten kertoa se? Kertomisen tavassa on koko asian ydin. Vielä en tiedä miten.

Mitä tarkoittaa, kun kuopuksella on Keljon kauppakeskuksessa suu auki ja kieli pois suusta? - Karva suussa.

Unia (taas):

Toissayönä näin unen, jossa olimme ottaneet kesämökiksi lapsuuspaikkakuntani valkoisen kirkon. Teimme siellä jonkinasteista pientä remonttia sisällä mieheni kanssa. Sinne meni kahdet ulkoportaat- toiset todella jyrkät, niitä mentiin vain alaspäin, ne alkoivat neljän metrin korkeudesta, toiset tavalliset, niitä mentiin alas ja ylös. Aina kun astuimme ulos kirkosta, näimme vanhempani, jotka olivat kävelemässä vierailulle meille, aina samassa kohdassa. Kylläpäs on korkeat portaat, he sanoivat. Kappas vaan, pääset vaan niitä korkeitakin jotenkin alas. Kesämökki oli erikoinen, mutta aivan hyvä ja viihtyisä.

Toinen uni: Näin unta kahdesta vesipisarasta, jotka putosivat veteen, järven pintaan. Järven pinta oli sinisen tumma, ulkona pimeä ja kun raskaat pisarat putosivat, se kohta vedenpinnasta valaistui kirkaalla sähköisellä valolla, se välähti vain silloin, kun pisara osui veteen. Valo oli voimakas, ja se tuli (huom.) alhaaltapäin, pinnan alta. Tämä oli kaunis visuaalinen uni. Jotain salaperäistä vedessä oli, mistä valo syntyi.

Kolmas uni: olin äitini kanssa kaupungissa, jossakin tunnistamattomassa kaupungissa. Ehkä ulkomailla, mutta kaupunki oli meille jo tuttu. Siellä oli eräänlainen katuravintola, jossa sai valita ruoka-aineet, ja mieskokki keitteli niistä aineksista siinä kadulla aterian padassa. Me valitsimme ainekset, punaista lihaa, kasviksia, jne. Mutta kun ruoka oli valmista, se oli sinistä. Siis jotenkin pilalla. Ruuan seasta löytyi lasteni ruskea lemmikkikani (lelu). Hyvä ateria meni pilalle, jostakin syystä sähkönsiniseksi.