Mustikoita, ym.

Tänään mustikassa mökinvierusmetsässä, yksi sangollinen pakastimessa. Pakastin on piskuisessa mökissä, koska (bretagnelainen) sähkömies lupasi tulla vasta ensi viikolla, jolloin saamme sen sitten oikeaan paikkaan varastoon.

Selkää särkee, mutta muuten.

Keksin novelliini tavan, miten kertoa tarina. Tavan, joka sopii tarinaan. (Vielä on kirjoitustyö tekemättä. ) Aihe, rakkaudesta luopuminen, viiltää aika pahasti.

Musta koira on lähtenyt. Se lähti sillä välin, kun kävimme tivolissa, vaikka jäi lähtiessä surkeana pihaan, korvat kysyvästi koholla. Tivolissa näimme tuttuja, jotka olivat kuulleet radiosta, miten kaksikin eri koiraa oli kadonnut tässä kylässä, omistajat etsivät. Musta hauveli oli toinen niistä, varmasti. Viikonloppuna mökeille tuli ihmisiä, joten se on saattanut vain vaihtaa paikkaa, koska meiltä ei saanut ruokaa. (Se kävi kyllä kaivelemassa kompostikasaa siilin ja variksien ym. kanssa vuoron perään.)

Tivolissa ihmiset eivät muodostaneet taaskaan jonoja (olen alkanut tutkia täkäläistä jononmuodostusta), vaan jotkut lapset etuilivat koko ajan törkeästi, toiset taas odottivat loputtomasti. Lopulta ryhdyin vahtimaan jonoa, ja ohjasin etuilevat jonon hännille. Samantien valvon kahtakytä pikkupoikaa kun kolmea. (Jonkun vaan on otettava ohjat käsiinsä, sille ei voi mitään.) Ymmärrän kansalaistottelemattomuutta ja boheemia elämäntapaa, ja tottelemattomuudesta kumpuavat usein uudistukset, mutta... samalla tapaa kuin laivojen pallomerissä, ja yleisötapahtumissa, äidit ja isät pyörittelevät päätään ja sanovat (kun oma lapsi on siellä mukana): aika hurja meno... kohta lähtee pää irti, mutta silti kukaan ei tee mitään. Lapset ovat vain iloisia, kun joku tulee ja sanoo, mitä voi tehdä ja mitä ei. Toisten lapsiakin voi ojentaa aivan hyvin, jos on tarvetta (jotkut harvat heistä voivat kyllä purra, mutta harvemmin niin käy).

Tivolista voisin kirjoittaa enemmänkin, näin siellä muutakin mielenkiintoista kuin jonoja, mutta nyt en ehdi. Täytyy ehtiä vielä muutakin kirj. työtä - joten seuraavat kohdat ransk. viivoilla:

- Hienoa saada täällä koko kesän mittakaava.

- Sammakoita, siili, nykivä sorsa, jne jne.

- Valokkeja ei juuri ole.

- Laitetaan valkea takkaan.

- Esikoinen saa raivarin ja kiipeää katolle ja huutaa meille sieltä saatanan läskiaivot, jne. Minä ajattelen vaan, mitä naapurin pappipappa tästä ajattelee. (Heippa pappisseminaarilaiset.)

- Kuopus tonkii multaa ja käyttää multapaakusta sanaa: mönkäre. Taikinaa. Toisaalla: Vempeleet. Hän on ihana, rallattelee, hypähtelee. Hän hoitaa ja silittää.

- Haluat saada perhosen kiinni - se menee vuoren huipulle asti. Mene perässä sinne asti.

- Uni ryöstökalastajasta.

- Uni taas siitä talosta, nyt nainen oli vaaleatukkainen, ja pihalla oli flyygeli, sateessa, sisällä toinen. Sama uni toistamiseen. (No, tilannekaan ei ole tässä välissä muuttunut.) Unissa tarkkailen ja pohdin ihmisten välisiä suhteita, mitä niissä piilee, mitä he tuntevat toisiaan kohtaan, tuntevatko jotakin sellaista, mitä ei kerrota julkisesti, mitä piilee pinnan alla.

- Uni, jossa nukuin viiden laittoman maahanmuuttajan (kabareetanssijattaria) kanssa koulun käytävällä. He olivat Kuubasta.