Apua

Kaikki on vihreää, pihlajan oksat kumartuvat parvekkeen ylle. Kultaköynnös ja vehkat, ilta on niin lempeä. Katselen kasveja, mutta mietin sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä.

Sosiaaliset tilanteet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Valta-asetelmat. Käyttäytyminen. Jos haluaa kertoa professorilleen, että piti tämän kirjoittamasta tekstistä, on vaikea muotoilla se: Olipa mielenkiintoista, miten käsittelit sitä ja sitä.. kuulostaa siltä, kuin kohta sanoisin: Hyvä, jatka samaan tapaan. Sinun kannattaa jatkaa tätä tyyliä. Jopa puheen aloitus on kompastelevaa ja mutkikasta: kun näkee opettajansa käytävällä kesän jälkeen, vaikka haluaisi ei voi vain kysyä: Mitä teit lomalla? Se ei vaan käy, on odotettava, että hän itse kertoo. Hän on se, jolla on oikeus kysellä ja kommentoida.

Tai miten sanoa jollekulle toiselle, että tämän käsitys huumorista on loukkaava. Hyvien tapojen mukaan vitsit eivät saisi loukata ketään. Miten opettaa tällaista asiaa toiselle ihmiselle (tai edes osoittaa, jos ei nyt vallan opettamisesta puhuta)? Ongelma on siinä, että muita polkeva puhuja kokee asemansa jotenkin uhatuksi, huonoksi suhteessa muihin. Ylimielinen on alemmuuskompleksinen, eikö se olekin se kuvio? Huumori on asia, jossa kommunikaatio punnitaan. Miksi muuten vitsi ja vitsa ovat sanoina niin lähellä toisiaan?

Sitäpaitsi, niin, kukaan ei ole täydellinen, ja vielä hyvä vitsinkertojakin. Joku on hyvää seuraa ruotsinlaivalla, mutta muuten - apua. Täti on ookoo, kunnes tulee puhe hänen sähköallergiastaan, jne.