kaikenlaista, mm. siirtymistä naiselliseen elämään

Kuopus on väsynyt ja inttää vastaan. Hänelle jää levy päälle. Vettä olisi pitänyt juoda päiväkodissa, hän muistaa pihassa, kun olemme kävelemässä jo kotiinpäin. Vettä, hän huutaa ja haraa jaloillaan vastaan. Hän huutelee vettä koko matkan, jännittää itsensä kaarelle rattaissa. Vielä puoliunessa yöllä hän saa vesilasin käteensä, juo sen tyhjäksi ahnaasti ja sanoo: Kyllä, vettä vain. Samassa hänen kasvojensa ilme jäykistyy, ja hän heittää mukin pois ja parkuu: Maitoa piti olla!

Kotona iloinen ja puhelias kuopus ei luota päiväkodin täteihin, hän kyräilee heitä kulmiensa alta. Tekee kyllä mitä he sanovat, mutta hyvin epäluuloisena. Hän ei osta sikaa säkissä. Puhuminen olisi periksi antamista, yhteisyyttä, hän ei anna sellaiselle pikkusormeakaan. Pitää ajatuksensa ominaan. Jossain vaiheessa hän varmaan muuttaa taktiikkaa. Kerran hän oli jo ratkennut puhumaan ja hän puhuu yleensä kovalla äänellä (koska muuten ei kotona saa ääntään kuuluviin) ja tädit sanoivat, että leikkihuoneesta kaikui joku uusi ääni.

Olemme päiväkodin pihajuhlan jälkeen kotona puoli kahdeksalta. Olen yksinhuoltaja, my husband suunnittelee kaupunkikuvaa jossakin toisaalla ja annan kaiken organisoitua itsekseen. Ainakin kahdeksan eri ihmistä käy sanomassa, että teidän pojille sitten herkut maistuvat. Keskimmäisellä on lautasella kukkurallinen muffinssilajitelma, kuopuksella neekerinpusuja. Mietin päivien kulkua, menemme pyörillä ja autolla ja pyöräilypäivänä on muistettava vaan laittaa housut. Iltapäivällä on pestävä pyykkiä ja laitettava syötävää, tänään en ehtinyt tiskata. Huomenna olen työssä iltakahdeksaan, puhun yleisölle taas jotakin, käyn välillä kotona laittamassa ruuan ja pesemässä pyykkiä, my husband jolle soitan, että hänen on tultava kotiin siksi, hän ei vastaa, vaan puhelimesta kuuluu: olette pidossa. Olette yhä pidossa. Olet itse pidossa!!!! Kännykkää ei vaan voi sulkea ponnekkaasti niinkuin lankapuhelinta, ei voi sanoa, että löin luurin kiinni. Hän tulee, mutta nyt jää kaupunkiin jonnekin kulmaan tyhjä, suunnittelematon alue, siihen ei tule hotellia, vaan tuuli kalistelee pian huurteisia väinönputkia ja pajuja ja sen aukion päällä lentelee lepakko siihen tyyliin kuin ei mikään lintu.

Vapaahetkenäni haen nopeasti Bergmanin kirjan Yksityisiä Keskusteluja kirjastosta ja samalla reissulla ostan sukkahousuja ja kokeilen hajuvesiä. Sukkahousuni repeytyivät molempina päivinä, en osaa varoa niitä yhtään, ne ovat epäkäytännöllisen ohuita. Mutta tänään näytän varmaan joltakin, joka useinkin hankkii itselleen hajuvesiä ja kosmetiikkaa. En koskaan, ennen tätä. Mietin, miten paljon hajuvettä voi suihkuttaa ranteeseen, ettei vaikuta halvalta naiselta. (Halpoja ne hajuvedet eivät kyllä olleet.) "Naiseus ei ole rooli." Hmm. Olen elänyt nuorena ympäristössä, jossa naiseuden korostaminen liitettiin kevytkenkäisyyteen, vähään älyyn ja sen sellaiseen. Jos olet kaunis, niin minkä sille voi, mutta yritä peittää se, tai ainakin olla rationaalinen, ahkera ja vaatimaton, ja urheile paljon - nämäkin auttavat jo alkuun. Minäkin opiskelin pitkää fysiikkaa ja matematiikkaa. Puhumattakaan kemiasta ja biologiasta ja maastojuoksusta. Olisin päässyt niin paljon helpommalla, kun olisin vaan esim. ostanut korvikset tai minihameen. Kaikki nämä sijaistoiminnot, turhaan.

Mutta tällainen naiseuden korostaminen on kyllä rooli, tyylivalinta. Tämä on niin vaikea asia. Naisellinen, mitä se on? Jotakin viehkeyttä? Hyväntuoksuisuutta (siitä on joskus ollut puhetta). Huoliteltua? Olen kyllä periaatteessa kaikkea tällaista vastaan, kaikkia luokitteluja vastaan, ylipäätään kaikkea vastaan, ongelma on varmaan siinä. On hyvä, että on kaksi eri sukupuolta, ja tunnen vetoa miehiin. (Tähän asti pääsen ajattelussa ongelmitta.) Vastustan vaan kaikkia ulkoa määrättyjä asetuksia, kuten naisellisuuden vaatimustakin. Ällöttävä sanonta muuten, että joku löysi naisellisuutensa. (Siihen asti hän pukeutui varmaan säkkikankaaseen.) Mutta nyt en vastusta, vaan ryhdyn naiselliseksi. Nyt vaan seuraan sitten, että mikä muuttuu, kun luovun poikamaisesta tyylistäni. Ainahan voin raportoida siitä blogissa, silmäpaoista, jne.