Kuvittele, että olet talo, ja että joku korjaa aivan sisintä osaasi, varastotilaa sen uumenissa. Poraa seiniä, tunnet sen, ja korjaajan liikkeet sisässäsi. Hän kääntyy, ja laittaa radion päälle, kumartuu. Pysähtyy pitkiksi ajoiksi. Jotakin hän rakentaa. Hyllyjä seiniin. Järjestystä, että ihmisillä on vankka usko järjestykseen. Hän vasaroi, valoa välkähtelee vatsan ihosi läpi, kirkkaita pisteitä, ne ovat seinää poratut reiät. Pikku tähdet, ajattelet, somat, ei siinä mitään. Pidät tähdistä. Niille kaikki papuset mahtuvat, lokeroihin. Hän tekee ja rakentaa ja annat tehdä, koska se on kaikkien parhaaksi. Kilisee, kun hän laskee nauloja maahan, pois käsistä. Tunnet, kun joku osuu kohdalleen. Lopputulosta et koskaan näe, mutta tunnet.