Lapsena kävin kanipaikassa, siellä oli paljon kaneja. Kanit olivat varovaisia, ja aikuiset kanit jotenkin luisia ja kyhmyräisiä. Poikaset olivat ihanan pehmeitä ja niiden jaloissa oli poimuja, iho oli löysää, väljää kasvaa. Turkki oli silkinpehmeä. Ne pötkivät hassusti ja vauvamaisen kömpelösti eteenpäin. Ne kyyristyivät sylissä, painautuivat pikku keräksi.
Tiesin, että kanipaikan omistaja syö kaneja. Se oli fakta. Kaninpoikaset olivat silti pehmeitä ja ihania.
Kun olet jonkun seurassa, jonka kehoa ajattelet, alkaa itse ottaa asentoja, jotka paljastavat. Antavat ilmi, myöten, eivät ole yhdentekeviä. Ei tarvitse katsoa. Kuvittelet jonkun väläyksen. Jos jo tiedät, silti kuvittelet.
No comments:
Post a Comment