Try the supermarket

Väsyneenä tartuin vaan johonkin kirjaan, kun olin tullut sateen läpi kotiin. Se oli Jhumpa Lahirin The Interpreter of Maladies. Muistan sen hyvin, vaikka luin sen aikoja sitten. Siinä nainen kävi supermarketissa, osti paljon, paljon ruokaa, kaikkea, teki itse chutneyt ja marinadit, keitti niitä höyryäviä hedelmäisiä patoja aina sunnuntaisin. Hän oli raskaana. Mutta heidän vauvansa kuoli. Sen jälkeen he söivät koko talven pelkkää mysliä.

Sitten oli intialainen pariskunta, Yhdysvalloissa, toinen heistä nainen, joka yritti valmistaa samoja kalaruokia kuin kotona Intiassa. The other thing that made Mrs. Sen happy was fish from the seaside. It was always the whole fish she desired, not shell-fish, or the fillets Eliot's mother had broiled one night [...] "It is very frustrating", Mrs. Sen apologised, "to live so close to the ocean and not to have so much fish." She added that while the fish there tasted nothing like the fish in India, at least it was fresh. Now that it was getting colder, the boats were no longer going out regularly, and sometimes there as no whole fish available for weeks at a time.

Try the supermarket", his mother suggested.

Mrs. Sen shook her head. "In the supermarket I can feed a cat thirty-two dinners from one of thirty-two tins, but I can never find a single fish I like, never a single."

Sitten rouva Sen on saanut ostettua kalan - ja hän tietää mitä tehdä:

Later in the apartment, she pulled the blade out of the cupboard, spread newspapers across the carpet, and inspected her treasures. One by one she drew them from the paper wrapping, wrinkled and tinged with blood. She stroked the tails, prodded the bellies, pried apart the gutted flesh. With a pair of scissors she clipped the fins. She tucked a finger under the gills, a red so bright they made her vermillion seem pale. She grasped the body, lined with inky streaks, at either end, and notched it at intervals against the blade.

[...] she sliced the stems off the eggplant. She divided it into long, slender strips, then into small squares, smaller and smaller, as small as sugar cubes.

"I'm going to put these in a very tasty stew with fish and green bananas", she announced. "Only I will have to do without green bananas."

Istun sohvalla ja ajattelen, kirjoitan kone poikien ruokalautasten välissä, koko ajan ruokaa on lähellä, he kertovat penkoneensa lehtiroskista, ja ohikulkevat olivat nyökytelleet, näin, näyttää esikoinen, ja pudistaa päätään. He syövät, murentavat kalapihviä sormissa, se tirisee. Maiskutusta. Macha on tulozza täyteen, he sanovat. He nuolevat lusikkaa, kalapihviin syödään keskelle reikä.

Ruuan tuoksu kantaa. Lämpimän kalan tuoksu. Teksti kantaa, päätän mitä olen.