Luen novellia, ja aluksi mieli aina harhailee, en pääse kiinni tekstiin. En juuri koskaan heti pääse, kunnes jossakin vaiheessa lukemista kiinnityn, se on se hetki, kun ei voi enää jättää lukemista. Tarina on se, että olen ollut hajamielinen, vaikka minun piti vahtia lapsia pihalla. Olen ollut hakemassa tikkaita, katsomassa alhaalta, miten naapuri kiipeää katolle hakemaan lasten palloa, hän tuntuu ylhäällä painavalta, reidet ovat vahvat, pidän tikkaita pikkusormella - rakennustyöapulainen, huumori. Lapset tulevat luokseni, heidän kätensä ovat punaiset, he toistelevat, verta, verta, yhdellä veripisaroita on otsassakin, poskissa. He ovat iloisia, aistin esittämisen, mutten ole varma. Yksi lapsista painaa sormilla toisen paidan selkään punaiset suden silmät. En ole varma, mutta luulen, että väri on marjoista, jossakin niitä on. Mitä marjoja, en tiedä. Hyvin myrkyllisiä, sanoo naapuri. Ei ollenkaan myrkyllisiä, sanon. Mustamarja-aroniaa, olen satavarma. Näin hitaasti kaikki asettuu kirjan alussa.

Olin pari päivää sairas, nuhassa. Väsynyt. Satoi rakeita. Katselin sipulin kuorta, siinä oli verisuonia. Esikoisen luokalla on täitä. Ulkona viileää, kovaa vihreää valoa. Kuivat huulet, flunssassa aina on niin. Keskimmäinen nauraa ja imuroi pölynimurilla korvaani, kun lojun sohvalla. Se tuntuu hyvältä. Syön lounasta työkaverin kanssa, miehen, joka on nyrkkeilijä. Hän sanoo: On opittava ottamaan vastaan iskuja ja potkuja. Ei voi käpertyä sikiöasentoon lattialle, kun sattuu. Hänellä on viisikuukautinen vauva.

Kuopus herää ja huutaa kauhuissaan yöllä yläsängyssä. Hän on alkanut heräillä päiväkotiin mentyään. Hän rauhoittuu kun sanon, että hän voi huutaa meitä tulemaan milloin vaan, olemme lähellä. Hän rauhoittuu ja hieroo poskeaan tyynyyn ja hymyilee. Tieto riittää.

Tällä viikolla piti palata illansuussa päiväkotiin hakemaan laukkua, jonka unohdin sinne. Väsyneenä, kastuneena, nälkäisenä. Kuopus totesi tyynesti portilla: Sinä viet, isä hakee sitten. Hän raukka luuli, että uusi hoitopäivä alkaa.

*

Mietin rakkautta ja housuja. Housut ovat niin käytännölliset. Rakkaus on sitä, että ymmärtää, miksi toisen on niin vaikea löytää istuvia housuja. Elimien takia.

*

Tänään olimme lasten kanssa leikkipuistossa ja piknikillä Lauttasaaressa. Sää melko viileä, ruoho vihreää, ruoka tulista. (Ja unohdin ottaa kiinalaisesta haarukat ja veitset. )

*

Luen Bergmanin kirjaa Yksityisiä keskusteluja. Lisäksi lainasin Vila-Matasin kirjan Bartleby ja kumppanit ja M-L Vartion Kaikki naiset näkevät unia. Johannan innoittamana katsomme huomenna Bergmanin elokuvan Hiljaisuus.

*

Kirjoitan jatkossa Elämäni naisena-sarjaa (jos siinä tapahtuu jotakin). Perjantaina kävelin työpaikan lähistöllä päälläni hame ja pusero ja kengät. Olin juuri ohittamassa pajupusikkoa, kun eräs mies siinä tien vieressä seisoskelevasta seurueesta hyräili: tummat silmät, ruskea tukka.. Se oli pelkästään mukavaa. Toisia voisi huomioida sanallisesti useamminkin.