Kyllä on charmantti herrasmies, taidan olla vähän ihastunut, hän joka lukee liettuan kielen oppikirjassani kappaleet ja mallitekstit. Mitä kaikkea teenkään, kun kirjoittamiskupla puhkeaa, sijaistoimintona rupean opiskelemaan jotakin tällaista. Olen jo kappaleessa kahdeksan, aika pitkällä, mutta opiskelen vain ääntämistä, merkitykset kiinnittyvät myöhemmin tai samalla, näin toivon. Ääntäminen on helppoa, mutta painotukset kummallisia. Neljäs kappale oli muistoja herättävä: Ugnis (tuli).

ugnis yra labai reikalinga. Be ugnies zmogus negali gyventi. Ugnis padejo sukurti kultura ir civilizacija.

Mano name yra krosnis. Krosnyje dega ugnis ir sildo nama. Be krosnies as negaliu geventi savo name. Krosnis yra taip pat labai reikalinga. Mano krosnis yra nauja ir grazi.

(Tuli ja uunit, takat (krosnis) ovat tarpeellisia... Tästä tulee mieleen opiskeluaikaiset venäjäntunnit, joilla toistelimme toisillemme kysymyksiä: Tuleeko teille sekä kylmä että lämmin vesi? Muistan nautinnolliset (mutta kiireessä ryystetyt) piripintaiset kahvikupit Tullintorin kahvilassa väliajalla, tahmet viinerit, kurssikaverini)

Akis uz aki, dantis uz danti! (silmä silmästä, hammas hampaasta!) Jostain syystä tämä iskulause oli tulesta ja uuneista kertovan kappaleen lopussa.