Sunday, October 22, 2006

pimeässä

Ulkona pinta kiiltää sateesta, oranssit katuvalot tuovat valon, musta ja raskas imee kaiken valon, mutta nyt olo ei tunnu raskaalta vaan pehmeältä, sumusade voitelee, antaa kaiken kastua. Pudonneet lehdet näyttävät pimeässä valossa valtavilta, kaalinlehdiltä, valkoisilta, nurja puoli ylöspäin. Isot kivet ovat liikkumattomia kosteita etanoita. Kävelytie vie pimeään lehtometsän tunneliin, ja tie on vuorattu lehdillä niin että siinä voi kävellä äänettömästi. Se valaisee itse itseään. Olen täynnä vettä, mutta vain kaulaan asti, on tilaa hengittää. Vesi lainehtii, ulkopuolella värisevät märät lehdet puissa. Nyt olen tässä, luonnossa. Juoksumatto on sisällä, talossa. Vesi on kädenlämpöistä, tai viileää, koskaan se ei voi kuumentua liikaa. Parasta on täyttymisen tunne, kosketus. Jakaminen, yhteys kaikkeen ympärillä, ihmisiin, myös niihin jotka eivät ole läsnä, tai syntyneet, näin nainen kertoi. Kertoi miehen ja lapsen pesseen ikkunaa, niin että hän istui sisällä ja katseli. Ruutu puhdistui, he huomasivat hänet. Tai kun hän istui lapsena yllään vain aamutakki, istui jalat koukussa setää vastapäätä. Ja setä ei enää kertonut vitsejä vaan vakavoitui. Lähti pois. Hän sanoi sen olleen tarpeellinen testi, (mutta kenelle?) Nainen kertoi miten hän imetti lastaan sängyllä, mies kietoutuneena häneen heidän rakastellessa samalla. Siitä miten hän nautti käytetyksi tulemisesta, siitä miten maito valuu sykäyksissä, vauva imee silmät kiinni, pakahtuneet rinnat pehmenevät, mies sykkii hänen sisällään. (Minä ajattelen, miten voisin minnekään tällaista kirjoittaa.)

Ulkona on niin pimeä, että ihmisiä ei näe kaukaa, vain tuoksut tuntee. Vasta aivan läheltä näkee kasvot. Hänen puhuessaan istumme ulkona penkillä, tunnen miten hänen on kylmä, kun hän nousee sängyltä, ja menee peseytymään ja vaihtamaan kuivan paidan, koska kaikki on märkää ja maidossa. Vai meneekö? Kyllä, ja hän kertoo istuvansa pitkään yöllä pimeässä kodissa, katselevansa kasvien ja huonekalujen hahmoja ulkoa tulevassa valonkajossa. Katuvalot ovat oransseja, se johtuu valontuottamistavasta, mietimme. Katsomme valopiiriä kauempaa. Meidän ei tarvitse olla valokehässä.

No comments: