Näin viime yötä unta, että miehellä ja naisella (olin mustasukkainen naiselle miehestä) oli päässään hirveän isot pyöräilykypärät, päällä uimapuvut, opetustilanteessa yliopistolla. Miehen kypärä oli suksiboksin kokoinen, naisen pienempi. Nainen sanoi: Meidän on yritettävä kaikkemme. Nyt taas tuntuu, että kokovartalopuudutus olisi hyvä olotila. Kaipasin realismia ja sain sitä. Lastenkutsuilla tilanne ajautuu helposti siihen, että ruvetaan juoksemaan kirkuen kilpaa ympäri taloa. (vrt. Riehakkaat juhlat ovat hyvät - osallistujan mielestä. Suurperhe on ihana - lapsen näkökulmasta.)Muovailuvahasta tehdään punainen pippeli. Kaikki tietävät jonkun ruman sanan. Organisointikyky tällaisissa tilanteissa on taivaan lahja. Kaikki tänne, huomio! Piiloon, joku laskee, ei osaa laskea kymmeneen, etsii eikä löydä, osa lapsista jää hukkaan. He ryömivät väsynein silmin pölypalloja paidan etumuksessa heilahdellen esiin jonkun ajan päästä. Kaksivuotias on omatoiminen, kaataa mehua lasiinsa, puolitoista litraa. Aarteenetsinnässä yksi lapsista löytää kaikki kätköt, paha veri alkaa herätä. Kun kaikki turboahtimet ja eskalaattorit ovat lähteneet kotiin, koittaa siivouksen aika, joka on oikeastaan aika mukavaa. Juhlat ovat ohi.

Kun juhlat ovat ohi, lepuutan ajatuksiani. Muistelen mummoani ja vaariani. Saunassa mummoni otti niin kovat löylyt, että meinasin pyörtyä. Sen jälkeen hän sanoi, että sinun taitaa olla parasta lähteä pesulle, aion ruveta ottamaan kovia löylyjä. Kun hän tuli pesulle, pelästyin, sillä hän oli niin ryppyinen (vanhuuttaan) ja ruskea, että ajattelin ensin hänen olevan jotenkin sairas, mahdollisesti joku ihon käpyrauhasen sairaus. Ja kaivaten katselen sukukokoontumisten kuvia, pihassa otettuja valokuvia, kun aikuiset joivat kahvia, me juoksimme pelloilla ja mulimme ojissa. Kaaduimme polvet verille. Sellaista se oli.