Minua aidosti hämmästyttävät uneni. Pari yötä sitten, taas, olin unessa marketissa, mukana oli koko perheeni (joka sinänsä on kyllä hiukan epätavallista) ja lisäksi nato, miehen sisar. Pitkät ajan kiertelimme kaupassa, siellä myytiin myös käytettyä tavaraa. Päivittelin erään posliinitaulun hintaa, kolmetoista euroa. Muistan taulun todella hyvin, siinä oli kohokuvana koira, joka nukkui korissa takan edessä, kori oli tehty punotusta puusta. Taulu oli sininen. Takana oli naisen horjuvalla käsialalla teksti: "Tämä taulu on minulle todella tärkeä. Poikani katosi lomamatkalla Kanarialla. Hän kuitenkin löytyi elossa. Taulu oli myös kadoksissa vuosia. Se palautui lopulta minulle." Laitoin taulun takaisin, hullu maksaisi pienestä taulusta sen verran, vaikkakin siihen liittyi tarina. Valuimme eteenpäin hitaasti, muistin, että huuhteluaine on loppu, lähdin etsimään sitä (nyt pian tulee jännitysmomentti - ) ja kiipesin kerroksen ylöspäin, mutta siellä olikin ravintola, jossa oli juuri alkamassa eläkeläisten päivätanssit. Kun olin tulossa pois ravintolasta, ilman huuhteluainetta, minua vastaan tuli iskelmälaulaja, ja jotenkin sydämeni sykähti, kun hän ohitti minut. Että unimaailmani voikin olla mummomainen... tai ainakin "not very kinky". Tai sitten se johtuu siitä, että aamuyön unet ovatkin aina jankkaavia tai vähän painajaismaisia... Viime yönä näin unen, jossa olin vanhassa avomallisessa kaksitasolentokoneessa Itämeren yllä tulossa Berliinistä mieheni kanssa lomamatkalta, olimme ainoat matkustajat, kone heittelehti pahasti koko matkan. Siinä oli teräsrunko, ja kun tartuin ylhäällä olevaan terästankoon, se taipui otteessani mutkalle. "Ei parane paljon taivutella!", huusimme vain hilpeästi toisillemme. Jännitysmomentti mahdollisuuksista huolimatta plus miinus nolla, ja missä on kaikki ahdistus?
Ja päivisin kommunikaatio on tällaista: kolmivuotias sanoo: "Olisko niin, että me pantais se muovipussiin, se olis se ja se muovipussi niin iso, ja se olis muovipussi". Aivan. Asioita, jotka eivät ala mistään, eivätkä lopu mihinkään. Vähän kuin kirjoittaminen, sieltä täältä, ei oikein mistään. Leipoessa jauhoja tarvitaan ihan hirveästi, enemmän kuin mitä lopputulos on. Eikä neste ole koskaan sopivan lämmintä. Kuumennan levyllä ja kun meni liian kuumaksi, jäähdytän parvekkeella.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Huuhteluaine on loppu ! Haa, minua nauratti tuo unen terävyys ... mitä huuhteluainetta löytyy ravintolassa. Täytyykin seuraavan kerran sanoa tarjoilijalle "jotain huuhteluainetta"
Enpä tullut ajatelleeksi tuota.. :)
Kolmevuotiaasi tietää jotain jota olet mahdollisesti jo unohtanut. Et välttämättä, jos teet niin hulluja asioita kuin kirjoittaminen, mutta ehkä.
Minun seitsemänvuotiaani määritteli minulle runon näin, kun kerroin runoilleeni hänelle omasta päästä: "Ei runo tule päästä, se tulee vatsanpohjasta putkia pitkin korviin ja kuuluu siellä."
Mitä tuohon voisi enää lisätäkään?
Post a Comment