Kun luin Maria Peuran Valon Reunalla (oho, kirjoitin ensin Surun reunalla..), niin meheviä olivat murreilmaisut, ja niitä oli sopivasti. Ne jaksavat ilahduttaa, visto ja läppi, ja vielä pörrö. Ja samaan syssyyn Rosa Liksomin Maa... "se pörrö akka sivakoi sulhaan". Lähimmille puhutaan suoraan, voisin sanoa rakkaalle veljelleni "Solet menny viston näköseksi!" tai "Onko sulla elefanttitauti?" Mutta tällä tavalla en puhu muille, vain sisaruksille. Ja se on hellää, omaa puhetta.
Rupesin opiskelemaan liettuaa. Kymmenen minuuttia päivässä. Olen aina halunnut tietää millainen kieli se on. Ja näyttää kiintoisalta ja aika helpolta: sanat äännetään niinkuin sanotaan, sukulaissanoja, mutta hyvin omanlaisensa. Kuulostaa puhuttuna espanjan ja venäjän välillä olevalta. As esu grazi ir reikalinga. (I am beutiful and necessary.)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Kiehtova pohdinta!
Viston...tuli sellainen lapsuusolo tuosta sanasta.
(Ei ollut hyvä lapsuus?:))
Millainen on visto?
Kysyy äiti Lounais-Suomesta, sittemmin pääkaupunkiseudulta
Post a Comment