Ajatuksia, unia

Lapset, tyytyväisyys.. pyörteinen syksy on tuudittanut jotenkin tällaiseen seesteiseen talveen. Kävelemme hämärässä metsässä, kuopus putsaa kiviä lumesta nähdäkseen ovatko ne todella kiviä. Tuntuu joululta, talojen edustoilta pilkottavat vielä ulkokynttilät. Nuorin kantaa eväsreppua, hän on pieni kuin kilpikonna. Häntä sanotaankin minimaissiksi ja vatruskaksi. Mutta hän kävelee metsässäkin yllättävän reippaasti, vaikka paluumatkalla huomaamme, että lunta on pakkuuntunut hänen kenkiensä pohjiin isot pahkurat. Kaikki on kuitenkin ei-talvimaista, maa on pehmeää lumen alla. On vain päiviä, tuskin edes yhtä viikkoa, kun lumi alkaa kuitenkin taas sulaa.

Kotona on kylmä, talo ja lämmitys mukautuvat pakkaseen jotenkin hitaasti. Olen pukeutunut kuin eskimo, silti sormet ovat kohmeessa. Luin lapsille Nooan Arkista ikkunan ääressä ja aivastelin koko ajan. En tiedä, miten ihmiset lähtevät muuttamaan isoja asioita elämässään, aktiivisestiko, kertarysäyksellä, miten päätökset syntyvät, tai pikemminkin, miten teot syntyvät, ammatin vaihdos, asuinpaikan muutos. Minä suojaudun veden äärellä lämpimän villatakin sisään ja odotan venettä, mutta ei sen vielä ole aika tullakaan. Liian aikaista. Miten kylmä todella varhain aamuilla onkaan, silloin kun aurinko ei vielä lämmitä. En ota ajan kulumista itsestäänselvyytenä, en ajattele, että vielä tunti, tai kaksi. Ennen auringonnousua aika vieläpä tuntuu ei-ajalta, maailma peilin kääntöpuolelta. Samat lait eivät päde, jotakin on toisin. Syvyyden lähde on auki, maailmanjärjestys on toinen. Joenrannassa kasvaa pitkää mättäistä heinää, josta saa helposti haavoja käsiin. Vesipisarat heinissä ovat puuduttavan kylmiä säärten iholla. Kaikki on jollakin tapaa samoin kuin päivällä, minä olen pohjimmiltani sama, mutta...

Pikkuiset kaivautuvat jumppasalin pehmomonttuun, tekevät mäyrän pesää, näkymättömissä. Minä hypin isolla trampoliinilla, nyt ymmärrän, mistä tulevat sanat BOUNCE - BOUNCE - BOUNCE. Sitten teen vatsalihasliikkeitä puolapuilla, ja opetan pikkuisia tekemään kuperkeikkoja takaperin.

Näin unta, että musta matkalaukkuni oli pihalla täynnä kuraa, ympäri pihaa lojui risoja ja kuraisia muovipusseja, joita keräilin. (Tämä ei ehkä lupaa hyvää matkasuunnitelmilleni.) Olin ryhtymässä pesemään laukkua ja pusseja. Taas siis unissani korjaan, kunnostan tai pesen... Sitä ennen näin unta kenttäolosuhteista, joissa koko maassa elettiin, aukioilla oli telttoja, joissa lääkärit tekivät kokeita. Tutkittiin sitä, miten sodan aikana sairaista ihmisistä oli tarttunut meihin tuberkuloosia, ym. Lääkäri sanoi minulla olevan ainakin tuberkuloosin, mutta en ollut asiasta ollenkaan huolissani, minua kiinnosti se, miten kaikki (teltat, ym. toiminta) oli organisoitu.

Tänään aloin lukea Aristoteleen kirjaa Pieniä tutkielmia, jossa on asiaa eläinten liikkeistä ja pari sivua unistakin. Ehdin lukea siitä päiväannokseni, noin kaksi lausetta, mutta siinä kerrottiin, että jotkut (kuten minä) uneksivat ajattelemisunia, ei niinkään toiminnallisia. Vielä ennen nukahtamista luen siitä lisää.