aamulla varhain leikkipuistossa sataa
vieraitten seinien läpi tihkuu kahvin tuoksua,
sateen kyllästämää
lapset kaivavat kyyryssä
maahan kuoppia
ja menevät niihin makaamaan
hiekkameri aaltoilee
sateessa
kunnes kuuset nyökkäilevät, kaikki on valmista
aika palata kotiin
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Kiva runo, sateisen päivän salaperäinen tunnelma välittyy hyvin. Mutta mikäs tää runotorstaijuttu on? Täytyypä käydä katsomassa...
Juuri siksi.
Hyvä tunnelma, tavoitat hyvin sadepäivän leikkipuistossa siten, että siihen tulee mukaan mukaan jotain muutakin kuin ilmeistä. Esimerkiksi nyökkäilevät kuuset. Lukiessani töksähdin tuohon toisen säkeen lopussa olevaan pilkkuun, "sateen kyllästämää" liittyisi minusta kahvin tuoksuun, tekisi kahvin aromista aivan omanlaisensa, mutta pilkku estää tulkinnan (tai sitten piste "kyllästämää" perään). Nyt kolmas säe jää vähän roikkumaan, ei liity mihinkään.
Ahaa, minusta taas pilkku ei estä "kahvitulkintaa".. makuasia, ehkä.
Kiitos kommenteista.
Mielenkiintoista, tuo sateen kyllästämä kahvin tuoksu. Minusta se sopi pilkun kanssa tuohon. Pidin myös nyökkäilevistä kuusista, niistä tuli mieleen: sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. Lapsilla varmaan oli siellä yksi asunto, ihan oikea koti. Sadetta jäin miettimään, toistuiko se liian monta kertaa. Toisaalta sadehan on jatkuvaa toistoa, kun sataa, sitten sataa, sataa, sataa, sataa.
Hola, os dejo esta direccion de este conjunto que a mi me encanta.
karhe, grupo aragones de rock,
http://www.youtube.com/results?search_query=karhe
Post a Comment