Olin lapsena ulkona, kotipihassa. Oli talvi ja lunta. Tuoksui suojalumelta. Minulla oli haalarit, mutta ei ääriviivoja. En tiennyt nimeäni. Minulla oli leipomo: paistamista varten valurautainen uunipelti. Teimme veljeni kanssa isoja lumilinnoja, niissäkin oli aina uuni. Valo oli lämpimän sinertävää niiden sisällä. Lunta oli niin paljon, että kinoksesta pääsi kiipeämään katoille. Puut humisivat. Katsoin aina itsestäni poispäin. Nytkö kirjoitan kuka olin.