Olin jo pannut maata, kun kuulin hevosen olevan paluumatkalla Puolikuun tilalle päin. ... Hevonen ei ollut vielä ohittanut taloani, kun kuulin, että ikkunaan koputettiin. Mene ja tiedä oliko se vain mielikuvitukseni tuotetta. ... Hän se oli, Miguel Páramo.
- Mitä tapahtui? sanoin Miguel Páramolle. Saitko rukkaset?
- En. Hän rakastaa minua yhä, Miguel sanoi. Mutta en saanut tyttöä käsiini. Kadotin hänen kylänsä. Oli paljon usvaa tai savua tai mitä lie; sen vain tiedän, ettei Contlaa ole olemassa. Laskujeni mukaan kuljin kauemmaksikin kuin Contla, mutten löytänyt mitään. Tulin kertomaan tästä sinulle, koska sinä ymmärrät. Jos kertoisin muille Contlan asukkaille, ne sanoisivat, että olen hullu, niin kuin ovat minusta aina sanoneet.
- Ei. Et sinä hullu ole, Miguel. Olet varmaankin kuollut.
(kirjasta Pedro Páramo / Juan Rulfo)
Nyt tiedän, miten kotiseudulle tulisi palata. Ei kuolleena, ei, vaan ilman suuria odotuksia. Ilman mitään odotuksia siitä, että kaikki on samoin kuin ennen, että menen valmiiseen pöytään. Silloin voisi lähteä tyhjästä. Mutta miten voi lähteä tyhjästä paikassa, joka ei koskaan tyhjene.
Tulin ruokakaupasta ja kirjastosta laukussani pyynrintaa. Joni Pyysaloa Mehtäsielun vinkin mukaan. Sain nyt vain vanhemmat teokset. Totta, pidin heti runoista, ne sopivat minulle:
Elämä ei ole totta,
mikään ei paina
puitten lehtiä,
tuulta enempää,
näin puhuu ruoho,
så här talar gräset.
*
Ongelma on enää se, että aikaa lukemiseen on vähän. Hetkiä silloin tällöin, jolloin otan koko kirjapinon mukaan sohvalle enkä osaa päättää mistä aloitan, haluaisin lukea kaikkia. Aloitan jotakin, mutta se tuntuu vääryydeltä muita kohtaan, tulee huono omatunto. Tällä hetkellä lueskelen sekaisin näitä, kovin hitaasti edeten, jotkut liittyvät opintoihin:
Pentti Holappa: ystävän muotokuva
Anais Nin: Erotica
Mario Vargas Llosa: Äitipuolen ylistys
J. Pyysalo: Parittelun jälkeinen selkeys, Jätän tämän pimeän kalustamatta
J. Rulfo: Tasanko liekeissä, Pedro Páramo
Bukowski: naisia
Kafka: Linna
Schlink: Lukija
Nemirovsky: Ranskalainen sarja
J. Eugenides: Virgin Suicides
R. liehu: Punainen ruukku
K. Vuorinen: Kylmä rintama
K. Helakisa (toim.): Unityöt
Manik: Tarot - klassinen oraakkeli
Saramago: Luola
4 comments:
Joni Pyysalo kuulostaa lukemisen arvoiselta.
Kiintoisa kirjalista sulla, mullakin vähän sama juttu (ettei ehdi), kaikkialla on kirjapinoja....
Luin juuri Pyysalon teokset Jätän tämän pimeän kalustamatta ja Parittelun jälkeinen selkeys. Pidin ehkä enemmän esikoisteoksesta; toisen alku tuntui jotenkin pliisulta mutta lopulta pääsin tunnelmaan mukaan ja nautin lopusta! :)
Luin juuri samat kirjat. Osasta runoista pidin enemmän kuin toisista. Aika voimakkaan miehinen näkökulma oli monissa runoissa.
Totta, ja jännää oli että puhuttiin paljon "rakkaasta vaimosta" ja katsottiin naista (ja suhdetta) tarkasti...eli tuntui (hyvälläkin tavalla) vanhanaikaiselta, paikoin!
Post a Comment