Luin tänään lastenhuoneen lattialla John Burroughsin esseetä luonnosta, kuopus rakensi vieressä legoista mausoleumia, jonne laitettiin ukko sisälle nukkumaan.
Ajattelin sitä, miten
minulle suunnittelemattomuus on hyväksi, liian tinkimätön tarkoitushakuisuus kääntyy itseään vastaan,
jotkin sanonnat automatisoituvat, ne purkautuvat hetken tullen monen ihmisen suusta yhtä aikaa: Onneksi se oli tyhjä. Me taidetaan kaikki olla aika väsyneitä,
huumori ja tosissaan oleminen ovat toisiinsa nähden, ovatko ne edes vastakohtia,
ränsistynytkin kyltti kannattaa lukea,
pojat mutasivat itsensä kesällä nakuina,
samalla seinällä on hieno taulu ja sammutuspeite,
kuopus varmistaa, kun ohitamme isoja puita tai korkeita taloja, että me ei viitti tonne piikee, eli ei kiivetä noihin puihin, rakennusten päälle, pliis. Ilahduttaa kaikki hänen näkemänsä mahdollisuudet, ja väärinpäin olevat tavut hänen sanoissaan, hamsa, uska, kunkki (hammas, sukka, kinkku)
kaipaan pakkastalvia, itämaisia ruokakauppoja, halpaa printteriä, lähiöitä, kesäöitä, ystävää, kiireettömyyttä, oraakkeleita, kotia, roskalavaa, kaatunutta mäntyä, kuorma-autokorttia, pihapiiriä.
6 comments:
Ihanat kaipauksenkohteet. Sitä alkaa itsekin kaipaamaan, mitä tahansa, näitä lukiessa! :)
Ihanat kaipauksenkohteet. Sitä alkaa itsekin kaipaamaan, mitä tahansa, näitä lukiessa! :)
Oho, tuli kahteen kertaan. :) Vielä tuosta tarkoitushakuisuudesta: olen huomannut saman jutun. Esim. jos oiken yritän jotain, se yleensä epäonnistuu. Ja silti, epäonnistumisista, eksymisistä "vääriin" paikkoihin, olen oppinut itsestäni (ja elämästä) hirveästi. Nyt päätin taas, etten suunnittele, elämä kuljettaa kyllä.
Se Burroughs essee, uudessa Nuori Voima lehdessä, ehkös hän puhunut siitä että luonnon tarkkailu on hyvästä kaikkialla, muuallakin kuin koskemattomassa luonnossa.
Se oli uskomatonta mitä hän kertoi omasta luonnossakulkijan hajuaististaan, sen tarkkuus on aivan eri luokkaa kuin mitä meillä on.
Kiitos. Koin tuon taas vahvasti, tänään oli sellainen kokemuspäivä, että tämä tuli tarpeeseen.
Kiitos myös lukuvinkistä. Pitää etsiä essee käsiin.
Lempeää viikonloppua!
Lempeää viikonloppua myös kaikille teille!
Jotenkin todella lempeä oli tuo Burroughsin esseekin. Tuoksuista hän kertoi, kukkivien puiden tuoksuista, mutta luulen, että ei hajuaisti ole meillä heikompi, vaan etelämpänä (hän oli Amerikassa) ainakin puitten kukat tuoksuvat keväisin paljon voimakkaammin kuin täällä pohjoisessa. Tätä hämmästelin ainakin Englannissa ollessani.
Metsän (pihkan) tuoksu on ihana, vastupuhjenneiden koivunlehtien tuoksu, suon ja järven ( en tiedä mistä se järven tuoksu oikein syntyy, mutta se on suosikkini).
Esseessä oli viittaus R.W.Emersoniin. Hänestä entinen opettajani Juhani R. aina puhui, nyt laitan hänetkin kymmenen vuoden harkinta-ajan jälkeen lukulistalle.
Post a Comment