Tuesday, August 15, 2006

Joskus mietin sitä, miten sanotaan, että esineillä on oma paikkansa. Onhan esineillä aina oma paikkansa. Meillä on sekasotku sen takia, että ketään ei kiinnosta siivota. Kaikkia kiinnostaa joku muu asia enemmän kuin siivoaminen. Luova kaaos on hyvä, siihen tottuu. Jos asunto on sotkuinen, niin näkisittepä alakerran varaston. Siellä esineillä on oma paikkansa, mutta ne paikat ovat kovin lähellä toisiaan.

Aina voi vedota siihen, että lapsiperheessä on niin paljon tavaraa: kaikki kausivaatteet, uimalelut, retkeilyvälineet, lelut. Vaikka feng shui-periaatteet eivät toteudu, niin se auttaa hiukan, jos sisustus on muuten hillitty, askeettinen, värit beigeä ja puuta. It helps. Meillä on kirpputorilta beige sohva ja nojatuoli ja ikkunassa tummansiniset verhot. Olohuoneessa, kun lelut on illalla raivattu sivuun isolla lastalla, niin on kuin istuisi kansallismuseossa.

4 comments:

Anonymous said...

Kansallismuseo ilman pääsymaksua:)

Edellisen postauksen siemenperunat olivat viehkeän värisiä -tyylikäs harmaanlila!

sivuaskel said...

Tulee sekin aika kun alkaa tyhjentää kotiaan turhista tavaroista. Tilan ihmeitä tekevä vaikutus. Tulee aika kun yksinkertaisuus on moninkertaisuutta; onnellisuus kuin keskikesän ruokahetki; uusia perunoita ja oikeaa voita, tilliä ja silakkaa. Ihminen ei paljon tarvitse.

Katja Kaukonen said...

Kuulostaa meidän kodilta paitsi että minulla on sisustusintoja, jotka näkyvät hajanaisina, yhteensopimattomina yksityiskohtina (pastellinen gobeliiniruusutyynyliina + kirkkaanpunainen peltisanko = sattuu silmään!). Plus tietty tyttären yhä täysin keskeneräinen huone (sisustus: varapatja, pahvilaatikko, kasa pehmoleluja, lasivitriini kirjoille - ei verhoja edes) ja ne lelut ja kirjat ja epämääräiset paperi- ja lehtikasat. Kaiken kruunaavat hiekkalaatikkokäden- ja jalanjäljet kaikkialla.

Miltähän tämä koti näyttää, kun lapset ovat isoja? Ahdistaako elämän jäljettömyys, se että tavarat pysähtyvät paikoilleen?

Pohtii Katja

hetket said...

Kaipaan sellaista yksinkertaisuutta, sisustuksena pöydällä olisi yksi tulppaani. Eläkkeellä haluan olla sitten ainakin askeettinen...
niin tai voi olla että sitten haalii ympärilleen kaikkea tuttua..