Kuten kaikki muutkin hän piti syömistä ja nukkumista suuressa arvossa. Kun hän nukkui hän tunsi olevansa kuin vapaasti kelluva kuolema, valkea siemen veden kalvolla. Syödessään hän kuvitteli seksiä ja pureskeli päärynöitä ikään kuin ne olisivat elollisia. Kun hän rakasteli hän tunsi tanssivansa kuohuvassa vedessä, kelluvansa mutta kiinnittyen johonkin tavattomaan. Kerran hän melkein kuoli ja meni niin pitkälle että näki kuinka vapaasti planeetta kellui, kuinka se on pelkkä varjo, ja säikähti taas omaksi minäkseen. Myöhemmin kun hän selitti tätä miehelle, tämä kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Hän kuvitteli että oli tullut kotiin ja he olivat varjon sisässä, tanssien. (Mustat kuviot, Jayne Anne Phillips)