Päiväkodissa

Viime keväänä ihmettelin päiväkodissa hoitajien outoa käytöstä. Aina kun tuli puhetta, että olemme menossa mummolaan Pohjanmaalla, niin hoitajat vaikenivat ja katselivat toisiaan jotenkin merkitsevästi - ja odottivat, että jatkaisin puhetta. Joskus joku kysäisikin varovasti, että "menettekö pyhiksi mummolaan? Tuleeko isäkin mukaan?" Kun vastasin, että joo, kyllä, niin taas tuli sellainen odottava hiljaisuus. Mietin, että mistä se voi johtua? Aivan kuin olisi jotenkin puolirikollista matkustaa Pohjanmaalle. Ajattelin, että jos he pitävät sitä jonkinlaisena lainsuojattomien vyöhykkeenä. Ei voinut oikein kysyäkään, että mitä tarkoitat, koska he eivät puhuneet mitään. Jotenkin vaan aisti, että jotain siinä on pinnan alla...

Yhtenä päivänä taas sanoin päiväkodin eteisessä sanan "Pohjanmaa" ja pari hoitajaa tuli heti kuuloetäisyydelle. Ihan kuin olisin sanonut, että mulla on taskussa meille marisätkät, ruvetaanko pössyttelemään tässä ja nyt. Ja vähän niin kuin olis kiinnostanut, mutta ei uskalla, ei uskalla.

No, se selvisi sitten myöhemmin, että viisivuotias oli kertonut, että aina kun mennään mummolaan, niin isä pannaan takakonttiin matkan ajaksi.

Tämä oli mennyt täydestä, mutta hän oli myös kertonut, että meillä syödään kissanlihaa (pizzan päällä) ja että Afrikassa käydessä hän on syönyt kaikenlaisia muitakin lihoja. Nämä oli heti laitettu osastoon: satua.