uimahallissa

Aika mukava päivä, aamulla lueskelin ja kirjoittelin ja illalla kävin vieläpä uimassa, tyynessä turkoosissa vedessä, istuin höyrysaunassa ja taas uin, ja välillä katselin kuusivuotiasta poikaani uimakoulussa viereisessä altaassa. Me pompimme ja vilkutimme toisillemme, hänestä huomasi aina ensin harvan hammasrivistön, ensimmäinen hammas on lähtenyt. Se oli haikea tapahtuma, ajan kulumisen huomaa. Uidessa mietin, miten vaikea on kuvitella kuusivuotiasta esim. kymmenvuotiaana. Siihen on vain neljä vuotta, ja kuitenkin aika tuntuu ikuisuudelta. Olen jo pitkään jarrutellut tätä, lasten kasvamista. En haluaisi luovuttaa heitä aikuisuudelle, en millään.

Uimahallissa oli tungosta, uimareita oli minun radallani koko ajan kahdessa kerroksessa, joku sukelsi koko ajan allani tai sivulla, tai hyppi altaaseen. Tunsin olevani kotonani (ruuhka ei oikeastaan häiritse minua). Katselin noin kymmenvuotiasta tyttöä ja hänen murrosikäistä isoveljeään, joka opetti tytölle uimahyppyjä, se näytti hauskalta. Mietin pitäisikö sanonta "viisaus piilee vanhoissa naisissa" ollakin "viisaus piilee murrosikäisissä pojissa".. Samoin mietin, miten ihanaa olisi, jos omilla pojillani olisi pikkusisko hoivattavana. Miten tasapainoinen tytöstä kasvaisi, kun hän saisi kasvaa tällaisessa ympäristössä.. no joo, mutta eivät sisarussuhteet ja niiden vaikutus merkityksettömiä ole.

Itselläni on kaksi isoveljeä, mutta olennaisempaa on ollut se, ettei siskoja ole, ja ylipäätään se, että on kuopus. Kun on kerran kuopus, on aina kuopus, elämässään, näin olen kuullut väitettävän. Esikoiset tekevät järkiratkaisuja, kuopukset eivät.. Kuopukset menevät kuulemma keskenään naimisiin, ja esikoiset keskenään, näin joku väitti.

Lopuksi istuimme pojan kanssa uimahallin poreammeessa, hän nousi koko ajan pinnalle, koska oli niin kevyt. Samassa altaassa istui karvainen mies, joka oli kuin laulaja Danny, mutta tumma, kainaloita myöten vedessä, käsivarret levitettynä pitkin pyöreän altaan reunoja (naiset eivät koskaan istu niin..). Kuusivuotias kohoili pintaan ja hoilasi jatkuvasti omaksi muuntamaamme laulua "kuusi miestä vaippoihin, ja kaksi mastoihin!", kunnes rupesimme puhumaan eskarin pihajuhlasta, jossa on keskiaikaisia leikkejä, ja poika kysyi, että leikitkö sä äiti koskaan ennen sellaista kivien heittoa.. Keskiaika on vaikeasti hahmotettava käsite kuusivuotiaalle. Ihme kyllä emme päätyneet juttelemaan Dannyn kanssa, kuusivuotias on jututtaa nimittäin lähes kaikkia vastaantulijoita, se on synnynnäinen lahja, että on silmää sosiaalisille tilanteille. Sen täytyy olla synnynnäistä, koska vanhemmiltaan hän ei ole ainakaan sitä oppinut.