Yritän opettaa lapsilleni tämän maailman lainalaisuuksia. Mitä tapahtuu laivalle, joka käy..öö.. polttomoottorilla.. kun polttoaine loppuu? He veikkaavat: laiva uppoaa. Ei. Se ei vain pääse eteenpäin. Mutta mikä avuksi? Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Katsokaapas laivaa tarkemmin! Siellä on masto, tyhjä masto. Tässä vaiheessa on ollut hyvä olla kaukaa viisas ja olla pakannut ruumaan purje, se menee niin pieneen tilaan, mutta siitä on niin paljon hyötyä! Laitetaan purje ja sitten tuuli vie. Siinä on polttoaine, joka ei kulu, mutta joka on vähän oikukas.
Tämä meni verrattain hyvin, mutta sitten puhuimme auringosta, maasta ja vetovoimasta. Maa vetää meitä puoleensa, mutta aurinko ei, se on hehkuva kaasupallo. Miten kaasu voisi vetää mitään puoleensa? Mutta sitten luen Avaruus-kirjasta, että aurinko vetää maata puoleensa - aika kovallakin voimalla! Perun siis puheeni, asia ei ollutkaan näin, vaan sittenkin toisin.
Miten minusta tuli tällainen luova fyysikko, opiskelin menestyksekkäästi pitkää fysiikkaakin lukiossa. Jossain vaiheessa tiedot ovat sedimentoituneet pohjalietteeseen, asioita ei ajattele. Kun pitäisi kysyä miksi, niin en kysy mitään, katselen vain omenapuun oksassa roikkuvaa kaunista omenaa. Fyysikkona olen laiva, jota tuuli vie, jos vie.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment