Sunday, August 20, 2006

Tänään

Aamulla sängyssä lueskelin ja kirjoittelin, valo tihkui sisään, aurinkoista, rauhallista, ulko-ovi selällään, kuten aina kesäpäivinä, loikoilen sohvalla, lapset tulevat ja menevät, äänet kuuluvat pihalta, syömme eilistä ruokaa, katsomme keskellä päivää elokuvaa, jossa riisipellolla sataa, naapurissa laitetaan lasten kahluuallasta, vesi kohisee puutarhaletkusta, pihalle ilmestyvät koira ja Pekka, päällään punainen aamutakki höllästi kiinni vyötäröltä mahan alta, niin että kohta valahtaa, kuusivuotias Jessepojanpoika häävaatteissaan yrittää koiraa kiinni, katuharjan kanssa, mäyräkoiraterrieri pötkii meille sisään avoimesta ovesta, lapset säntäilevät, huutavat, Pekan maha hytkyy, Kari on sisällä laittamassa eväitä, hän jahtaa koiraa, matala pitkäkarvainen koira menee parvekkeelle asti, kiertää jokaisen huoneen ja nurkan matalilla jaloillaan, kaarteessa kallistuen, kynnet tiksuttavat lattiaan, häntä heiluu, Pekka nauraa, hän tapailee eilisiä lauluja, eilen olivat tyttären häät, mistä tunnet sä ystävän, Topi-koira juoksee alas rinnettä naapurin kahluualtaalle, kiertää sen ja tulee takaisin, Pekka kysyy, onks Topia näkyny, huomaan, että hän on yhä juhlatuulella, mitä parhaimmalla, ei tee elettäkään koiran pyydystämiseksi, Kari saa lopulta Topin kiinni, kahluuallas on täynnä, lapsen hyppivät siihen, vesi läiskyy, menemme kahluunaapureille kahville, ulkona on valkoinen puinen pöytä, kulttuuria, heillä on nelipäiväinen vauva, pitelen sitä, se on kevyt ja jossain muualla, aurinko paistaa, lapsia on kuusi, me emme juuri puhu, ei tarvitse, miten hienoa, miltei itkettävää, kun voi olla vaiti, oma itsensä, istua, lapset leikkivät hiekkalaatikolla, leikkimökissä, pikkupojat pissaavat nurmikolle selkä kaaressa, kolmivuotias Tindrakin tulee isoäidin kanssa kahville, aurinko paistaa, en halua tästä minnekään, on hidastavan hullaannuttavaa istua puutarhassa, tällaisena päivänä, tunteja, en tarvitse mitään muuta, ja vielä enemmän, lähdemme retkelle, pyörillä, Eero-naapurilla soi kölninkello, tulee pullantuoksu, mies pihassa miettii, pyörien renkaat rapisevat soralla, ajamme tovin ja kiipeämme metsään, metsän tuoksu on hapan, oranssi, auringossa erilainen kuin viileässä, loikoilemme varvikossa kaikki viisi, kukkakärpäset surisevat paikoillaan taivaan ja meidän välissä, männyt ovat kiemuroita, taivas pilvetön, sananjalat siroja, olen irrallaan kaikesta, lähellä kaikkia rakkaitani.

1 comment:

sivuaskel said...

Kiitos tästä - tiivistunnelmaisesta ja elämältämaistuvasta lukuhetkestä!