Suloisin asia:
Kuopuksen pienet jalkaterät,
kun luemme kirjaa vierekkäin sohvalla,
(eriparisukat, muuten), jalat ovat soman pienet,
terhakkaan kaarevat, varpaat käpristyvät ylöspäin,
ja kun hän on ajatuksissaan, jalat alkavat
kiemurrella toisiaan vasten...
Liikuttavat miniatyyrikokoiset jalat.
Tänään luin jostakin: silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat avain psyykeen. (Se olikin sitaatti runotorstain viime tehtävänannossa, muistin.) Kenkäni ovat liian pieniä tai todella risoja. Yksi korkokenkä pilkistää hangesta takapihalla, (poikien leikeissä). Yhdet hyvät kengät on, oikeat kokoiset, mutta niistä en kauheasti pidä.
4 comments:
Ihana juttu, taas! :) Hauska tuo korkokenkä joka pilkistää lumesta...:)
Suloinen kuvaus kuopuksen jaloista! Sinun kirjoituksiasi on ihana lukea, niissä kuvastuu oikea arki lasten kanssa ja heidän ehdoillaan. Tulee ihan ikävä niitä aikoja, kun omat lapset olivat pieniä ja elettiin täyttä elämää.
Kiitos kommenteista!
Niinpä, kommentteihin voi yhtyä. Pieneistä kengistä minulle tuli mieleen yksi kenkä, jonka löysin aitan alta,osittain maan alle hautautuneena, kun siivosin siellä. Löysin yhden pienen kengän, ehkä kolmevuotiaan jalkaan sopivan. Se oli ollut joskus kauan sitten minun jalassa. Vaikea kuvailla niitä tunteita joita silloin koin. Yhtäkkiä olinkin kolmevuotias. Miten nopeasti aika meneekään.
Post a Comment