uni - marketissa

Olen kaupan kassalla laittamassa ostoksia hihnalle, yksin. Yhtäkkiä muistan mitä vielä olisi pitänyt ostaa - kahvia (se on todellisuudessakin loppu). Sanon kassaneidille, että voisinko käydä hakemassa vielä muutaman asian nopeasti (lista asioista mielessäni kasvaa: kiinankaalta, hedelmiä). Nopeammin kuin ehdin ajatella kassaneiti sammuttaa hihnan ja sanoo: Minulla onkin kova jano. En tajua, mitä hän tarkoittaa, mutta menee pari sekuntia ja hoksaan, että hän toteutti toiveeni, saan mennä hakemaan lisää tavaraa. Ihmiset, jotka ovat jonossa perässäni hajaantuvat eri suuntiin, he eivät ole millänsäkään. Ostokseni jäävät siihen odottamaan ja lähden kiertelemään kauppaan. Siellä kohtaan kassaneidin, hän on sen näköinen, kuin hän olisi juuri juonut. Olemme maitohyllyn luona (hän tuli kylmiöstä sen takaa). Hän on vaaleatukkainen, viehättävä, tutun näköinen jostain festareilta tai keikalta, ehkä kymmenen vuoden takaa. Emmekö me tunne toisemme, hän sanoo. Hän on kiinnostunut minusta, haluaisi jäädä juttelemaan, tehdä jotakin. Minä vain tuijotan häntä, muistan hänet hämärästi, hän on viehättävä.