Sain tekstin muokattua ja tänään lähetän sen... se oli julmaa, ottaa käsittelyyn ja keittää, irrotella lihat, ja köyttää sitten villalangalla uuteen järjestykseen luiden ympärille, hyvältä näyttää, hyvältä hyvältä... eriskummalliselta suorastaan.

Maanantaina katsoin elokuvan Miehen työ. Betonityöläisestä, miehestä, tulee seksityöläinen. Kirjoittaisin siitä mielelläni, mutta tuli häveliäisyysongelma. En pystykään käyttämään niitä sanoja, joita tarvitsisin. Ilman niitä se ei onnistu. Ajattelen sitäkin ironisoitua kohtausta, jossa nainen pyytää neuvoja seksielämäänsä, ja mies ei... Hmm, ehkä myöhemmin.

Sen sijaan nyt luen Riikka Pulkkisen kirjaa Raja. (Minusta se on suloinen.) Se muistuttaa eräästä tapahtumasta kauan sitten. Siitä, kun ystäväni rakastui yläasteella opettajaansa. Tämä tyttö, ystäväni, oli kaunis ja lahjakas. Mies oli historianopettaja. No, kerran meillä oli koulussa jonkinlainen illanvietto, jonne oppilaat tekivät ohjelmaa, filosofisia sketsejä... Ystävälläni oli päällä joku kaapu, hänen roolivaatteensa, vai olivatko ne housut, joka tapauksessa ne olivat liian suuret ja hän tarvitsi vyön. Tämä opettaja oli siinä meidän kanssamme, ja yhtäkkiä hän rupesi avaamaan housujaan, kaikki tapahtui niin nopeasti. Hän riuhtaisi itseltään vyön ja antoi sen ystävälleni, joka esiintyi se vyötäisillään, sen vyön avulla oikeastaan.

Aioin kirjoittaa, että "oliko koko juttu heidän välillän tarua"? (Oliko se ylipäätään juttu, vai suhde, vai tunne?) Mikä siitä tekisi pelkkää tarua tai satua? Se, ettei mitään vakavampaa ehkä tapahtunut? Mitään "todellisempaa"? Mitään "fyysistä"? En tiedä mitä kaikkea tapahtui, silti tiedän tarpeeksi, tiedän totuuden. Näin ne eleet, äänensävyt.