Viime yönä näin unen, jossa harhauduin tieltä, ajoin moottoritiellä rampin ohi, jouduin kirjastoon, jossa piti kiivetä portaita, jotka olivat täynnä kirjoja, ja kun pääsi keskikohtaan, portaan kallistuivat painopisteen muuttuessa, ja laskeuduin niitä alaspäin. Ensimmäiset portaat menivät hyvin, mutta seuraavat olivat pystysuorat, kiipesin hyllyjä pitkin ylös, niillä oli paksuja romaaneja, ne putoilivat tömähdellen maahan öisessä kirjastossa. Pian kuuluikin askelia ja joku sytytti valot. Kirjastotäti tuli ja hän oli närkästynyt, etkö osaa varoa, hän sanoi. Hän jätti minut huoneeseen, jossa oli kaksi vauvaa, he nukkuivat penkeillä, olivat vaarassa kierähtää lattialle. Ne olivat hylättyjä vauvoja. Rupesin huolehtimaan niistä, avasin toisen vaipat, niitä ei ollut vaihdettu aikoihin, moneen päivään, ne olivat liimautuneet vauvan ihoon kiinni kuin laastari. Vauva alkoi itkeä, se oli muutaman kuukauden ikäinen. Ajattelin, että nyt jään huolehtimaan heistä, toinen vauva nukkui. Vauva lähelläni oli laiha, sen kylkiluut kohoilivat kun se itki. Tiesin, että se tulisi kuntoon, kun hankkisin sille maitoa. Tilanne oli huono, mutta ajattelin että selviän kyllä. Aloin etsiä vauvoille peittoa, koska huone oli kylmä ja vetoisa.
Yhtäkkiä olinkin ulkona, en muista oliko mukanani lapsia. Kävelin lumista tietä ja vastaani tuli keski-ikäinen pariskunta, mies ja nainen, jotka kysyivät, että onko hiihtoputki täälläpäin. Sanoin, että olen kuullut siitä, sellainen on ehkä Leppävaarassa, viiden, kuuden, seitsemän kilometrin päässä täältä. Pohdimme yhdessä, että mitä järkeä on hiihtoputkessa hiihtää. Mies oli tukeva ja viiksekäs, jostakin puheemme meni Istanbuliin, olin käynyt siellä (en tod. ole) ja mies kertoi ajavansa rekkaa sinne työkseen, kuljettavansa sinne neoaprataania, rikkiyhdistettä, jota käytetään lyhtypylväiden juurien salvaamiseen, etteivät ne tummuisi. Lyöttäydyin yhteen pariskunnan kanssa, ja lähdimme moottoritien vartta kävelemään kohti Istanbulia. Oli kevät.
(usein toistuvia elementtejä unissani: keksityt termit (neoaprataani), yhteen lyöttäytyminen erilaisten porukoiden kanssa mitä pienimmästä syystä, kirjat)
4 comments:
Mikä uni! :) Nämä ovat jotenkin niin kiehtovia!
Hassua, mäkin oon nyt nähnyt unia kirjoista, kirjakaupoista, kirjastoista...Linnaunessani oli myös portaita (en kuvannut sitä blogissani) joiden varsilla oli kirjoja, kojuja!
Siellä missä tapaan käydä silloin tällöin, Paimiossa siis, on nyt avattu hiihtoputki ja mä just yks päivä ihmettelin miehelle etten oikein tajua hiihtoputken ideaa...no jos on lumeton talvi niin sitten, mutta kuka haluaisi hiihtää mieluummin putkessa kuin talvisessa luonnossa?!
Niin ja mua nauratti tuo "lyöttäytyminen yhteen mitä pienimmästäkin syystä". :)
Niin ja sitä vielä, että jossain on kuvattu vauvojen tai lasten näkemistä luovuudeksi ja omaksi itseksi, että jotain on heräämässä omassa itsessä, piileviä voimavaroja tms...!
Tuohan olisikin hienoa, jos vauvat unissa olisivat luovuutta, uuden heräämistä! Hauskaa on se, että kun kirjoitan unia muistiin, ne tulevat paljon elävimmiksi. Vaikuttavat päivään enemmän, alan huomata yhtäläisyyksiä unien kesken ja merkityksiä.. Kiitos kommenteista!
Minäkin kirjoitan unia muistiin, ja niitä on joskus monen(kin) vuoden päästä hauska lukea, ne voi tajuta myöhemminkin, tai että on jopa nähnyt jotain enteellistäkin unissaan aikaisemmin!
Post a Comment