Kukka on puhkeamassa, nuppu on ovaalinmuotoinen, kukkavarsi on niin korkealla, ettei sitä pysty nuuhkaisemaan. Amaryllis. Sen taustana ovat ikkunalla joulukoristeet, läpinäkyvät tähdet ja valkeat isot lumihiutaleet. Sen edessä pajunkissat.
Toisten puheen rytmi tarttuu. Puhun virolaisen naisen kanssa puhelimessa ja puhelun aikana rupean puhumaan samoin kuin hän, lyhyesti, pehmentämään l:ää, käyttämään sanajärjestystä, joka kuulostaa vähän vieraalta, ulkosuomalaiselta, puhumaan yksittäisillä sanoilla: se varmaan onnistuu, jotenkin, helposti. Tai kun luen näytelmää, joka on kirjoitettu kokkolan murteella, sekin tarttuu, karkeat ja lempeät kädet. Kun kuulee kaukaa, toisen korvalapuista, kaikki musiikki kuulostaa vieraalta.
Lukiessa joskus vaihtaa lennossa sanat toisiksi, omat sanat, ne eivät ole enää sopivia.
Ohimenevä kuu, nainen kävelee t-paidassa ja villasukissa, kaapissa on hedelmäviinaa.
Yöllä uneksin, unessa istuvat maassa kerjäläiset, risti-istunnassa, pienten välimatkojen päässä toisistaan. Katulamput palavat pimeässä yössä, kerjäläiset ovat tähtitaivaan tähtiä, samat kuviot. Peilikuvana.
Ulko-ovi jäi auki, tiedän sen, jalkoihin vetää.
3 comments:
Kiehtova uni, kerjäläiset samassa kuviossa tähtien kanssa. Ihana! :)
Kylläpäs voi olla hyvä runo. Tuo uni.(yritin miettiä, miten Irina sanoisi, sain eilen hiukan puhetartuntaa. Puhe tosiaankin tarttuu, samoin rytmi.
Mitä kaikkea tuo kerjäläisyys tuossa unessa kuvaa? Valon, sanojen, läheisyyden ja yhteyden kerjäläisyyttä? Siitä kaikestahan on puutetta pimessä yössä, olipa yö sitten ihmisten tai tähtien yötä. Mutta kaiken kaikkiaan perspektiivit ovat mahtavat, samoille riville saatu mahtumaan koko avruus ja ihmisen sisin, ja sitten vielä se peilikuva.
Unesta voisi rakentaa proosarunon tai kirjoittaa se runolliseen muotoon. Ja jättää kertomatta että se on uni. Kannattaa kokeilla. Minusta tuossa on maailman suurta runoutta.
Tosiaan, kerjäläisistä voisi tehdä runon, siinä unessa maan päällä oli lämmin yö, hyönteisiä, surinaa, hiekkainen maa, lannanhajua, jne, ja kaikki oli kuitenkin täysin auki ylöspäin, tähtiin saakka, jotka olivat kylmät, teräksisen kirkkaat.
Post a Comment