(Älä ala kuunnella Lauri Tähkää juuri kun olet kirjoittamassa tärkeää käsikirjoitusta.) Tai ala kuunnella juuri sitä.
Ja sitä paitsi mikä on se ääni, joka tulee kitarasta, kun.. ehkä silloin kun ote höltyy, plektra luistaa, vähän vahingossa. Aika hyvä ääni. (Aika hauskaa oli sekin, kun keskimmäisen kanssa kuuntelimme Ison talon Anttia, hän meinasi, mä tykkään tästä!)
Joitakin ihmisiä kun ajattelee, heidät näkee virittämässä takkaan tulta. Aivan rauhallisina, siinä katsomassa tulta.
Ja mä rakastelen ketä minä taharon... ja miten onkin niin, että Lauri Tähkän lauluissa lauletaan, että "kun on taas niin paha olla, että sydämeni veri kiehuu". Päähenkilönikin veri kiehuu. Voisi myös ajatella, että surussa veri jäähtyy, kiertää suonia kylmänä, jäätyy, mutta rakkaussurussa se kiehuu.
Mietin sitä miten kaivattu asia muuttuu pyhäksi, kanonisoituu. On päässyt käymään juuri niin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment