lapsijuttuja

Sain esikoiselta kortin, jossa luki: Mukavaa Rsteinpäivää, ja siihen oli piirretty kaikenvärisiä lakuja. Keskimmäinen askartelee niin valtavasti päiväkotipäivinään, että on oltava kassi aina. Hän on koristellut koko hoitoryhmänsä tilojen seinät: isolla yli metrin korkuisella lumiukolla, lehdistä leikkaamillaan kuvilla (antiikkiautoja, joiden edessä harmaahapsiset ja kumarat avioparit seisovat käsikkäin hymyillen), omilla piirroksilla: tänään aiheena olivat kaikista konteksteista irrotetut bussipysäkit, miten nekin olivat kokoontuneet yhteen puhtaassa valkoisessa avaruudessa.

Esikoisen kotonaoloon kuuluu kiljuminen, karjunta, mooster, hard rock-huudot, taivas lyö tulta, kalliolla yläpuolellamme-älämölö, jne. Se, että joka hetki kodissa juoksee joku, juoksee ja huutaa. Eilen kävimme luistelemassa aamupäivän ja iltapäivän telinejumpassa, ja pieni lihaskimppu alkaa olla jo taitava volteissa. Tämä tuo lihaskuntoa, kiitos siitä, mutta jonkinlainen rauha kestää vain viisi minuuttia, jolloin hän hiukan hengähtää ja pyrähtelee ja ehdottelee, mentäiskö kahvilaan, kämmen viittilöiden vasen-oikea, vasen-oikea, kulmakarvat koholla, ja kun ei mennä, voi vitsi! ja hän on taas täynnä energiaa, kuin uudestisyntynyt.

Kuopus on tältä väliltä, hän on hyvä selvittelemään riitoja, hän hakee toppahanskat käsiin ja talvikengät jalkaan ja ryhtyy tuomariksi, ärisee. Hänet lasken maailmalle levollisin mielin, hän on lempeä mutta luja, häntä ei maailma hetkauta.