pormestari

Parkkeeraan auton levikkeelle tien varteen, kun olemme eksyneet. Katson lasten kanssa karttaa, kun vihaisenoloinen mies kerrostalon pihassa viittilöi: Antaa vetää! (Se ei ole parkkipaikka, sitä hän sanoo.) Hän tulee ja kurkistelee äkäisenä sisään auton etuikkunasta. Hänellä on parransänki, iso maha ja ruskea fleecetakki. Onko mahdollista, että katsomme tässä hetken karttaa? kysyn. Hän heilauttaa kättään toiseen suuntaan, suit yourself! En todellakaan voi päästää tätä miestä menemään. Avaan oven ja kutsun häntä, voisitteko auttaa? Hän tulee, hänen kätensä vapisevat. Hän selittää reittiä, on liikenneympyrä, ja... hän leppyy silmissä. Hänen takissaan on valkoisia kissankarvoja. Hän lähtee lopuksi kävelemään kiivaasti poispäin, vaikka ei ollutkaan menossa minnekään, minäkin olen niin tyytyväinen kohtaamiseen. Kun ajamme eteenpäin, lapset kysyvät, oliko mies Pormestari.