Adventtitarina: Tuomo

- Onkohan Tuomo tuolla sisällä? sanoi Kaisa ja hypähteli innoissaan kotioven takana, kun olimme koko perhe tulossa kaupasta.

- Tuomo? Kuka Tuomo? kysyi Markku.

- No se Tuomo! vastasi nelivuotias lyhyesti.

Markku katseli minua ja kohotti kulmiaan. Avasimme oven ja raahustimme sisään ruokakassien kanssa. Ehkä Tuomo oli joku lapsi Kaisan tarhasta, en kyllä muistanut sieltä ketään sen nimistä.

- Missä olet tavannut Tuomon? Tarhassako? kysyin Kaisalta.

Kaisa ei vastannut, hän riisui eteisessä touhukkaana ulkovaatteitaan. Emme tunteneet ketään Tuomoa.

- Hyvä on, kerro Kaisa siitä Tuomosta, millainen hän on? kysyin uudelleen.

Kaisa hypähteli taas edestakaisin olohuoneen lattialla. Eikö hän koskaan voinut olla paikoillaan?

- Tuomolla on parta, ja iso vatsa, Kaisa sanoi.

- Onko hän joulupukki? minä kysyin.

- Eeii, Kaisa vastasi ja nauroi, niin että kyyneleet valuivat. - Tuomo kutittaa aina leuan alta. Kertoo satuja ja pitää sylissä.

- Pitää sylissä - täällä meillä kotonako? Markku kysyi.

- Joo, Kaisa vastasi muitta mutkitta. - Ja kun Tuomo kylpee ammeessa, vettä läiskyy hirveästi. Tuomo on niin iso.

Menin keittiöön purkamaan ostoksia kasseista. Markku näytti vakavalta. Miettikö hän sitä, oliko Kaisa edes hänen lapsensa? Mutta Kaisalla oli Markun suvun sykerönenä. Ylöspäin kaartuva kippura. Markku sanoi Kaisun syntyessä, että sykerö olisi saanut jäädä tulematta.

Markku tuli luokseni keittiöön. – Onko olemassa joku Tuomo? hän kysyi. – Ei, luulen, että Tuomo on Kaisan mielikuvitusta.

En ollut oikeastaan huolissani Tuomosta. Markku sen sijaan oli tolaltaan. Hän meni takaisin olohuoneeseen.

- Haluaisin tavata Tuomon, Markku kuului sanovan Kaisalle. - Missä hän asuu?

Kaisa mietti hetken.

- Täällä.

- Täällä? Meillä? Markun ilme valahti. - Mutta missä Tuomon tavarat ovat? Missä hän nukkuu?

Kaisa katseli isäänsä hymyillen.

- Kyllä sinä sen tiedät.

- Tiedänkö minä? Markku oli ymmällään.

- Teidän sängyn alla, Kaisa tokaisi.

- Nyt kerrot satuja Kaisa, sängyn alla ei asu ketään. Mennään vaikka katsomaan.

Menimme kaikki makuuhuoneeseen. Sänky oli niin matala, ettei sen alle mahtunut aikuinen edes makuulle. Katselimme kun Kaisa kurkki sängyn alle ja sanoi:

- Hmm, ei täällä. Kaapissa!

Kaisa meni kaapin luo ja avasi oven. Pelkkiä mustia sukkia, alushousuja ja paitoja.

- Rakastaako Tuomo äitiä? kysyi Markku hiljaa Kaisalta kun palasimme olohuoneeseen. Kaisa nyökkäsi ja jatkoi:

- Ja sinua varsinkin.

- Minua varsinkin? Markku toisti.

- Niin. Tuomo sanoo, että sinä olet hänelle kuin oma poika.

Markku istui nojatuoliin ja katseli eteensä. Nyt oli paha paikka. Markun isä oli kuollut, kun Markku oli ollut pieni. Minä laskin veitsen ja salaatin pöydälle.

Katselin keittiöstä, he istuivat vastakkain, Kaisa sohvalla, Markku tuolissa. Kaisa hymyili isälleen, ei heilutellut edes jalkojaan.