kiertoilmauksia

Valehtelisin jos väittäisin, etten ajattele sitä.

Ajattelen.

Millaista se olisi?

Yliarvostettua? (Voiko se edes olla sitä?)


Joskus voi harjoitella kiertelevää puhumista asiasta, mikä on mielessä. Blogissa ei voi puhua kaikesta. Olisikohan mussa agenttiainesta: kun haluaisin sanoa, että rakastan jotakuta, sanon hänelle, että haluaisin hieroa hänen hartioitaan. Se on paras kiertoilmaus mitä keksin!

Miten hyvien tunteiden ilmaiseminen on niin vaikeaa? Haluaisi sanoa rakastavansa ja pelkää kuulostavansa niin hoopolta. Kirjoitettuna varsinkin. Vastakaiun odottaminen on asia sinänsä, mutta ilmaiseminen on jo yksinään tärkeää. Miksi jättäisi rakkauden ilmaisematta, kun sellaista tuntee?

Rakastaminen.. jos puhuisinkin leijonan kampaamisesta tiheäpiikkisellä kammalla. Sen kullanhehkuinen turkki on ohut ja siitä tipahtelee punkkeja ja loisia. Puhdistat koko turkin. Ainoastaan hännäntupsu on hirveän takkuinen, siihen on tarttunut roskia ja lehtiä. Leijona ei pure sinua, ei toki (vaikka vähän haluaisi). Se pitää sinusta, antaa sinun mennä.

Lapsena asuin lähellä rautatietä ja laitoimme veljeni kanssa kiskoille kymmenpennisiä. Äiti kielsi ja sanoi, että koko juna voi suistua kiskoilta ja se olisi meidän syymme. Kaikki ihmiset kuolisivat. Niin kuin sitten suistuikin.
Ei vaiskaan. Kymmenpenniset vaan menivät ohuiksi, aivan sileiksi alumiinikiekoiksi.

Kun tulimme ala-asteella ystäväni kanssa seurakunnan kerhosta, talvipimeänä tähtikirkkaina iltoina, asetuimme joskus makaamaan kiskoille. Silloin kun junaa ei ollut tulossa.