"Kuume etenee aaltoillen, virus etsii tietä, lopullista läpimurtoa kehon sokkeloissa. Tunne ympäristön hallinnasta vähenee, aistimukset siirtyvät oman kehon rajojen sisälle. Kipu vihlaisee kovaa, pistos ujeltaa korvasta pään sisään. Se kimpoaa salamannopeasti kallon luista, ikään kuin tunnustellen, mitaten välimatkoja. Välillä kipu kulkee polven ulkosivulla, lihaksissa ympäri kehoa, käväisee ohimolla.
On kylmä. Seison kylpyhuoneen lattialla lämmittelemässä jalkojani lattialämmityksellä. Ikkunan lähellä makuuhuoneessa vihmoo kylmä tuuli. Vuoraudun peittojen sisään ja silloin vasta kuume alkaa todella nousta. Alan hikoilla, kosteus tihkuu ihon läpi vaatteiden kuituihin, tuhannet pikku huokoset raottuvat ja päästävät kosteaa lämpöä ulos, ne pienet löylistit. Ruumiini on kiehuvassa käymistilassa, vaatteiden kuidut kostuvat ja taipuvat. Sydämenlyöntini tunnen liian voimakkaina.

Yskiminen alkaa heti makuulla. Lima alkaa nousta keuhkojen punertavista tiehyeistä, limamassa kulkee värekarvojen päällä kuin stagediver hevikonsertissa. Sen tulemisen tuntee, on vaikea hengittää, rintakehän päällä tuntuu paino. Keuhkolima pysyy sitkeästi yhdessä, pyrkii ylöspäin keuhkoputkessa ja työntää lopulta toukkamaisen häntänsä ylös kurkusta. On pakko yskiä. Yskin täydellä voimallani, vedän välillä henkeä, yskin taas ja lopulta vihreä lima tärskähtää ylös kurkusta ja roiskuu pitkin kitalakea ja poskia ja hampaita. Nielen sen ja vaikka sitä ei näe, sen sammalenvihreän värin aistii. Sen aistii mausta, joka on ummehtunut, jollakin tapaa antiseptinen. Tältäkö keuhkot tuoksuvat sisältä, tämä on arvokas viesti kaukaa. Maku on sellainen, jonka tapaa, kun avaa syksyllä koululuokassa tyhjän pulpetin, jossa lyijykynän teroitusroskat ovat muhineet koko helteisen kesän.

Nielemisen jälkeen on hetken helppo hengittää ennen seuraavaa kertaa. Juon makuullani vettä ja vesi valuu suupielien ohi kaulalle kuin pieni puro vaatevuoren sisään. Tässä rakastamassani kehossa virtsarakko on liian täynnä, tarkasti rajautuva paineinen yksikkö. Mutta minulla ei ole lainkaan voimia nousta, minua painaa makuulle joku suunnaton voima."