uintia ja jotakin muuta

Olen yksinään kolmen pojan kanssa uimahallissa (miten tämä on niin ristiriitainen lause), siellä on hämmästyttävän väljää. Kaksi- ja nelivuotiaat ovat innoissaan ja pyytävät, että tulisi "nappaamaan" heidät reunatangosta uimaan syvemmälle. Kuljetan heitä yksi kummassakin kainalossa, välillä pikkuisin on selässä, mutta hän puristaa kaulaani, että luulen kaulavaltimon tukkeutuvan. Hän takertuu kiinni kuin pieni apina, kietoo jalkansa ympärilleni. Kuusivuotias ui omia reittejään syvässä, sukelluksissa koko ajan, käy vain hengittämässä veden päällä. Tämän uintitekniikan hän oppi uimakoulussa ("tärkeintä on eteneminen, ei se, onko pää veden päällä vai alla"). Häntä on melko vaikea havaita silloin kun allas on täynnä ihmisiä. Nytkin on koko ajan pidettävä mielessä: kolme, kolme, kolme. Laskettava, ovatko kaikki näkyvillä. En voi vaipua omiin ajatuksiini. Niin, kuusivuotiaskin ui hädintuskin. Mutta ui. Pikkuinen rakastaa kiivetä reunalle ja laskea yks, kaks, kaks, ja hypätä veteen, hän ei lainkaan epäröi, etteikö äiti ottaisi vastaan, saisi kiinni.

Olemme syöneet pizzeriasta mukaan ottamamme pizzan neljään pekkaan pyöreän pöydän ääressä uimahallin kahvilassa. Tällainenkin on jo mahdollista, ilman jatkuvaa kriisiä, kuten vauvan itkua ja viihtymättömyyttä, sitä, että on kiinni imetyksessä kun joku lapsista kiipeilee tangolle katsomon ylle (ja kun huutaa: tule alas! niin vauva heittää imemisotteen irti ja katsoo järkyttyneenä suurilla tummilla silmillään, hänen koko maailmansa on järkkynyt). Nyt on leppoisa ruokahetki, juttelemme niitä näitä, siitä miten kuusivuotias haluaisi olla jouluaattona pukkina. Minulla on hiukan huono omatunto, etten ole systemaattisesti huomannut ylläpitää pukkitarustoa. Lapset tietävät, että kaikki pukit ovat pukeutuneita ja että lahjat eivät tule Korvatunturilta, mutta silti heistä pukin merkitys ei kärsi tästä yhtään, he uskovat pukkiin, kun näkevät sellaisen. Sanon, että luulen meille tulevan ison pukin.

Miten ihanaa viettää joulu ensimmäisen kerran pelkästään oman perheen kesken. Tehdä kaikki oman aikataulun mukaan, välttää hössötys, aikataulut ja säntäily sinne tänne. Kaikki joulujutut ovat tekemättä, mutta se ei haittaa. Piparkakkuluola on hyllyllä.