Kuudentena päivänä kuumeisten lasten kanssa sisällä alkaa tuntua, että. Että, olisi mukava käydä esim. ulkona. Mutta itselläkin on puolikuollut olo, päätä särkee ja lihaksia. Yritän ajatella, ettei väsymys ole este millekään. Ja voimmehan pysyä sisällä kunnes lapset ovat aikuisia. Sitten astumme ulos maailmaan, joka on kirkas, selkeä ja koskematon. Aidosti uusi.

Räkä liimautuu lasten poskille, siihen tarttuu pölyä ympäristöstä. Pikku huutolaiset. Seitsenvuotias naapurin tyttö lukee lapsille kirjaa sohvalla (itsekin flunssainen) Hy-vää päi-vää, ai-na ol- lut -aina- kun - kirah-vi kumar-tui kat-somaan ulos. Sitkeä virus, kohta täytyy mennä lääkäriin.

Iltapäivä kului kun lapset laittoivat kuvia albumiin. Aika virkistävää. Kun katselee kuvia, vähän väliä on pääsiäinen, ja kohta taas uidaan, sitten pää kurkkaa lumikasasta. Vähän kuin takaumia: tässä olet taas vauva ja relaat maitopullon kanssa Tallinnassa.

Ok, nyt etsin hauskuutta ja hyviä puolia.
- Ainakaan tämä virus ei ole HIV eikä Ebola-virus (toivottavasti).

Muita hyviä puolia en nyt löytänyt, mutta perään vielä muutama hauska ja mielenkiintoinen lause keräilylauseideni listasta:

- Kurtisaanit ovat aina keskuudessamme.
- Mika Waltari kirjoitti Sinuhen käymättä koskaan Egyptissä, mutta kaikki eivät ole yhtä hyviä eläytymään.
(Lause, jota en koskaan kuule:) - Jääkää meille yöksi! Kolme niin ihanaa lasta!