Aika

Mistä tietää, että joku on täyttänyt tarkoituksensa? Että se tulee luonnostaan. Se on vapauttava ajatus, että paras tulisi luonnostaan, vaikka se vaatisikin kurinalaista työtä. Olisin kyllä valmis tekemään kurinalaista työtä, mutta minulla ei ole minkäänlaista aikaa kirjoittaa. Jos haluaisin saada aikaan kokonaista tekstiä, minulla pitäisi olla työaika kirjoittamiselle. Näköpiirissäkään ei ole mitään aikaa, on tulossa yhä vähemmän aikaa. Ellen järjestä sitä jotenkin.

Jotenkin.

Järjestän aikaa sitten, kun on aivan ehdoton, aivan viimeinen pakko. Mutta sitten kun on pakko, täytyy. Ihanaa, että tulee pakkotilanteita. Aamulla lähdin kävelylle heti herättyäni. Aioin tehdä juoksulenkin, mutta en pysty juoksemaan ravinnotta, oksetti.

Heti herättyäni... Viimeiset tunnit nukkuessani maailma oli jo täynnä valoa, kimalaiset ottivat aurinkoa kallioilla. Aistiiko valon nukkuessaankin?

Ulkona on satakieli. Kuulostaa kuin se laulaisi jossakin kaikuvassa, suljetussa tilassa. Mutta ei ole missään sellaisessa, vaan avoimesti ulkona. (Minä olen kaikuvassa tilassa.) Jostakin sillä on kaikupohjaa ja voimaa äänelleen. Vielä äsken mustarastaiden ääni kuulosti raikkaalta ja voimakkaalta, nyt se on kalpeaa piiperrystä satakielen rinnalla.

On löydettävä jotenkin aikaa. Ei vain muutamaa tuntia, vaan oikeasti aikaa.