Olen herännyt vastakatkaistun heinän taianomaiseen tuoksuun. Siihen liittyy kaikki, ja jopa ruohonleikkurilla leikattu nurmi antaa aavistuksen samasta. Missä tahansa, kaadettu heinä. Olin kerran pyöräilemässä Baijerissa pienessä kylässä nimeltä Zeil ja näin pellolla miehen, hän oli kaatanut heinää ja hääräili siellä. Oli kirkasta ja lämmintä, kiuru lauloi. Heinä tuoksui.
Kesä näyttää tulleen. Lapsia on liudoittain, en pysy selvillä kuka on missäkin. Majoja rakennetaan. Ovi on auki. Grillataan. Joka puolella rakennetaan, korjataan taloja, pestään kattoja tai muutetaan tai siivotaan varastoja. Lapsia hyppii narua, ajaa pyörillä, ulkoiluttaa koiraa, hakee vettä ja tekee kurakirjoitusta. Kuuntelen kahden kaksivuotiaan kaveruksen jutustelua, koska puhetaidot ovat vielä kehittymässä, puhe on hauskan varmistelevaa. Sama asia sanotaan monta kertaa:
A: Tuossa on mehiläinen.
E: Joo. Mehiläinen.
A: Se on mehiläinen.
E: Mehiläinen.
A: Sillä ei oo käsiä.
E: Mulla on kädet.
A: Sulla on kädet.
E: Mulla on kädet.
A: Mullakin on kädet. Äiti, E:llä on kädet.
E: Meillä on kädet.
jne, jne...
Esikoinen, joka on machoista machoin kuusivuotias, kertoi kuulleensa, että koulussa pitää kirjoittaa kaunotarta. Miten ällöttävän tyttömäistä, suorastaan typerryttävää, koska hän on jätkä.
Ajattelen pimentyvää iltaa, kesäillan ääniä, vedenpinnan tyyntymistä yöksi. Sitä, miten koivujen rungot hohtavan valkoista hämärässäkin. Kesän sudenkorentoja. Olen kääntynyt kokonaan näitä asioita kohti. Huomenna jotakin tähän suuntaan, menen lasten kanssa Seurasaareen, otamme viltin ja evästä.
3 comments:
Ihana, kesäinen juttu! Juuri nämä asiat ovat tärkeitä: eilen vietin päivän maalla ja huomasin saman, pellon, leikatun ruohon tuoksun...kesä on tulossa!!! :)
(Mietin itsekin juuri mihin lähteä tänään; päivä näyttää taas kauniilta!! Hesarissa oli juttu että olisi korvasieniä jo, löytyisiköhän Nuuksiosta...)
Todella riemastuttava tuo kaksivuotiaitten keskustelu!
Tänään mietin vielä myös tuota keskustelua (ja niitä monia muita samanlaisia) ja tulin siihen tulokseen, että tällainen jankkaava keskusteleminen on kielenoppimisen kannalta todella tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Joskus huomaan heidän taivuttavan ja hakevan mahdollisimman monia muotoja, taivuttavan verbin kaikissa muodoissa, sillä laillahan sitä oppii.. ja ei se heistä varmasti tunnu jankkaavalta, tuo uuden tilan raivaaminen kielessä.
Post a Comment